Suomalaisia lottovoittajia tutkineet Pasi Falk ja Pasi Mäenpää kertovat sitkeästä myyttisestä tarinasta, "lottovoittajan kirouksesta". Tämä kaupunkilegendana kulkeva tarina, joka elää myös lottovoittajien keskuudessa, kertoo perusmuodossaan siitä, kuinka äkillinen rahapelivoitto mullistaa ihmisen elämän: ihminen menee sekaisin, "muuttuu toisenlaiseksi kuin tähän saakka on ollut", hän eristäytyy tai hänet eristetään, hän alkaa menettäå rahaa, hänet ryöstetään tai hän ajautuu yhteiskunnan ulkopuolelle; loppunäytöksessä hän on vankilassa, mielisairaalassa tai itse aiheutetusti haudassaan. Suureen onneen olikin kätkeytynyt suuri onnettomuus.

Vaikkakin valtaosa tutkimuksessa haastatelluista voittajista pystyi voitostaan huolimatta jatkamaan elämäänsä haluamallaan tavalla ja kontrolloimaan uuden tilanteen mukanaan tuomia asioita, sisältää myytti meille varoituksen sanan.

Tarinassa suuri rahamäärää aiheuttaa henkilössä muutoksen, hän "muuttuu toisenlaiseksi". Tämän voi tulkita joko niin, että raha muuttaa ihmistä erilaiseksi kuin millainen hän "oikeasti on" (äärimuodossahan raha on ainoa asia jonka kautta ihmisen olemassaolo määrittyy: kolme vuotta kuolleena asunnossaan lojunutta miestä alettiin kaivata vasta kun hänen tililtään loppuivat rahat ja automaattisesti perityt yhtiövastikkeet jäivät maksamatta); tai sitten ihminen vapautuneena ulkoisista paineista näyttäytyy enemmän omana itsenään samassa mielessä kuin sanonnan mukaan viinissä on totuus, ts. muutaman viinipikarin tai suuren lottovoiton jälkeen ihmiset eivät teeskentele niin paljon kuin tavallisesti.

Jälkimmäisessä merkityksessä voisi sanoa, että äkkirikastuminen ei muuta mitään, rikastunut köyhä ihminen ei ole rikas, vaan köyhä jolla vain on paljon rahaa. Hyvinä esimerkkeinä ovat kaikki amerikkalaistyyliset sankaritarinat köyhistä mutta yritteliäistä miehistä, jotka rikastuvat. He pysyvät samanlaisina lopun ikäänsä. Hyvä esimerkkihenkilö löytyy myös Ankkalinnasta, kaikkihan muistavat Roope Ankan ankean ja köyhän lapsuuden, joka on mittaamattoman rikkaan aikuis-Roopenkin ilmiasu, pakonomainen ahneus ja saituus, "jollen ma huomenna saakkan". Esimerkkejä löytynee myös jokaisesta suomalaisesta pitäjästä, maakuntien hyvin menestyneet liikennöitsijä-lomakouhero-elämysmatkailu-kyläkauppayrittäjät, joiden horisontti riittää kalliisiin Mercedes Benz-autoihin ja kenties kunnanvaltuuston puheenjohtajuuteen; parhaassa tapauksessa heissä on ainesta valtakunnantason lööppihauskuuttajiksi.

Eittämättä paras tapa rikastua on rikkaaksi syntyminen. Tällöin tilanne on luonnostaan Jeesuksen opetusta modifioiden: "Rikkaana oleminen on sisäisesti teissä." Sillä rikkaana olemisessa pelkkä suuren rahamäärän hankkiminen ei vielä riitä. Se on vasta ensimmäinen pykälä.

On myös erilaisia tapoja väistää rahan tuomia hankaluuksia, jokaisella myytillä on aina vastamyyttinsä.

Mielessä on hämärä muistikuva jostain sensaatiolehden artikkelista, jossa kerrottiin nuoresta autokorjaamolla työssä olevasta poikamiehestä, joka sai yllättäen suuren perinnön. Asia hoitui tästä eteenpäin mutkattomasti siten, että parhaita jätkäpoikaperinteitä noudattaen mies - laajan ystäväpiirin avustamana - ajelee taksilla ympäri Suomea ja Pohjois-Ruotsia vieraillen jokaisessa vastaan tulevassa tasokkaassa ravintolassa ja loistohotellissa kunnes kaikki rahat oli kulutettu, kansanomaisesti sanottuna hän siis "joi perintönsä". Tämän jälkeen mies palasi takaisin työhönsä autokorjaamolle.

Tyylillisesti hän toimi hieman samoin kuin antiikin ylimys Cincinnatus, joka vaaran uhatessa Roomaa haettiin kesken kyntötöiden pellolta. Hän johti diktaattorina voitokkaan sodan isänmaansa vihollisia vastaan ja palasi tämän tehtyään takaisin kyntötöihin.

Lisänä tietysti molemmilla oli tieto siitä että tapauksista puhuttaisiin ja niitä muisteltaisiin monissa autokorjaamoissa ja monilla kyntöpelloilla. Kuten nyt tässä.

Lähettäjä Etappisika URL | Kommentit (30)

Puolustusministeriön asettama toimikunta on selvittänyt Jehovan todistajien vapauttamiseen asevelvollisuuden suorittamisesta liittyviä juridisia ongelmia ja pohtinut niihin eri ratkaisuvaihtoehtoja. Toimikunta sai mietintönsä viime vuoden lopulla valmiiksi. Tällä hetkellä se on lausuntokierroksella.

Mietinnön alkusivuilla todetaan:

"Tässä vaiheessa mikään ratkaisuvaihtoehdoista ei tullut esiin itsestään selvänä ja luontevana ratkaisuna asiaan. Eräät ajateltavissa olevista ratkaisumalleista ovat lain kirjoittamisen kannalta haasteellisia ja lain soveltamisen kannalta ongelmallisia."

- Everstiluutnantti Karjula, te olette eräs niistä asiantuntijoista, joilta on pyydetty lausunto tähän mietintöön liittyen?

- Kyllä olen.

- Te asiantuntijana varmaan myös sitten osaatte valaista ulkopuolisille hieman tuota siteerattua kohtaa. Mitä tarkkaan ottaen tarkoitetaan, kun todetaan eräiden ratkaisumallien haasteellisuus ja niiden soveltamisen ongelmallisuus?

- Sanamuoto nyt vain on tuollainen. Kiihkottomasti tarlkastellen siinä ei kongrleettisesti ole mitään ongelmatiikkaa. Ajatus on se, että Jehovan todistajat saatetaan sotilasrlangaistussäännösten alaisuuteen. Tämän jälkeen heidät tuomitaan ehdottomiin vankeusrlangaistuksiin, jotka pannaan täytäntöön muuntorlangaistusmenettelyä noudattaen kuolemantuomioina. Ampumalla. Tämä lainmuutos ulotetaan viiden kuuden vuoden siirltymäajalla koskemaan myös ahvenanmaalaisia ja siviilipalvelusta suorlittavia. Siviileille tämä saattaa olla haasteellista ja ongelmallista.

- Kieltämättä. Tuollainen tuntuisi kyllä olevan ristiriidassa melkein kaikkien Suomenkin ratifioimien kansainvälisten sopimusten kanssa. Ei kai edes puolustusministeriössä voida suunnittelussa lähteä tuollaisista lähtökohdista?

- Nykyinen puolustusdoktrliini lähtee ennaltaehkäisevien toimenpiteiden prliorlisoinnista. Nykyisin useimmat sotilaallisen aggrlession ilmaukset maailmalla ovat sidoksissa etnisiin tai uskonnollisiin seikkoihin. Jehovan äärlitodistajia ja liikkeeseen affilioituneita on maailmassa kuusitoista miljoonaa. On ymmärlrlettävä, että tämä muodostaa meille merlkittävän sotilaallisen uhkan siinä tapauksessa, että Suomen ja jonkun jehovantodistajajohtoisen koalition välinen konflikti eskaloituu täysimittaiseksi tavanomaisin asein käytäväksi maasodaksi. Ja tällöin meillä olisi myös selustassa yhdeksäntoistatuhannen fanaattisen Jehovan todistajan muodostama viides kolonna. Jokainen Valtakunnansali pitäisi vallata yksitellen, mikä tarlkoittaa joukkoja sitovaa, suurlten miestappioiden kaupunkisotaa. Vihollisen taistelukyky on lamautettava ennalta neutrlaloimalla määrlätietoisesti ja mahdollisimman tehokkaasti vihollisen operlatiivista kapasiteettia.

Lakimuutosjärljestely olisi myös Jehovan todistajain itsensä kannalta hyödyllinen. Ulkoinen uhka lisää näiden tällaisten rlyhmittymien sisäistä yhteenkuuluvuutta, puhumatta marlttyyrleista, joita he tässä saavat rloppakaupalla.

- Mutta tuohan on...

- Saanko jatkaa. Toinen perluste on koulutuksellinen. Suomalaiset sotilaspoliisit eivät päässeet Abu Ghrlaibiin saamaan kokemusta käytännön sotilaspoliisityöskentelystä. Afghanistanissa olevat rlauhanturlvaajatkin joutuvat harljoittelumielessä ampumaan omia. Olisi ensiarlvoisen tärlkeätä saada sotilaspoliisikoulutuksen erlikoiskoulutusjaksoon osio, jossa ammutaan ihmisiä oikeasti hengiltä kevyillä jalkaväen aseilla. Näin tähän vaativaan koulutukseen hakeutuvan varlusmiesaineksen taso entisestään nousisi. On myös muistettava, että moderlni suomalainen varlusmies on koko ikänsä pelannut kotona korlkean rlesoluutiotason ampumis-, tappamis- ja kaahailupelejä. Eivät enää rliitä pahvitaulut tai maastoharljoitusten kuvitteelliset rlyssät motivoiviksi maaleiksi kuten vanhemmille ikäluokille. Lainmuutoksella saadaan arlvion mukaan vuositasolla 100-125 asekuntoista Jehovan todistajaa koulutuskäyttöön. Olen myös suorlittanut laskelmia, joiden perlusteella arlvioisin, että siirltymäkauden jälkeen meillä on tämän lisäksi 1 000 - 1 200 ahvenanmaalaista, jos huomioidaan kaikki sikäläiset 15-29-vuotiaat miehet. Tämä turlvaisi kolme tai jopa neljä kovapanosammuntaleirliä jokaiselle palvelukseenastumiserlälle.

- Asia selvä. Kiitän haastattelusta.

- Kiitos. Jos tämä tulee johonkin lehteen niin toteaisin vielä lopuksi, että puolustusbudjettia pitäisi nostaa nykyisestä 1,4 %:sta vähintään 10-15 %:iin brluttokansantuotteeseen verlrlattuna.

- Kiitos.

- Kiitos.

Lähettäjä Etappisika URL | Kommentit (7)

Toiveelle rikastua kertaheitolla miljonääritasolle, siis oikein rikkaaksi, annetaan syyksi sinänsä järkiperäinen selitys: tarpeeksi suuri määrä rahaa takaa riippumattomuuden ja vapauden, rikkaana voi tehdä mitä haluaa ja silloin kun haluaa. Eikä tarvitse enää piitata muiden mielipiteistä ns. paskaakaan.

Mietona versiona halu tähän riippumattomuuden ja vapauden tilaan näyttäytyy lottoamisena. Loton pääpotin voittamalla keskiverto suomalainen palkkatyöläinen kerralla moninkertaistaa käytettävissä olevat rahansa. Lottoarvonta kuitenkin on finlandianassa vakiintunut pikemminkin yhdeksi jokaviikkoisena lauantaisaunan jälkeiseksi rituaaliksi – Heikki Hietamiehen juontamia Lauantaitansseja odotellessa, kuten aikuinen väestönosa muistanee – kuin aktiiviseksi laadullisesti uuden kulutustason tavoitteluksi (loton päävoiton voittamisen todennäköisyys yhdellä rivillä pelaamalla on noin yksi viidestätoista miljoonasta).

Aktiivisempana halu vapauteen saa erilaisia muotoja. Näitä ovat esimerkiksi uhkapelaaminen - sivuutettakoon tässä sairaalloiseksii luokiteltu peliriippuvuus joka on jotain muuta - tai osallistuminen haluatko miljonääriksi-visailuihin. Oman lukunsa julkisesti tapahtuvasta rikkauden tavoittelusta muodostavat pelkokerroin- ja vastaavat ohjelmaformaatit, joissa rahaa saadakseen on oltava mm. valmiutta hämähäkkien syömiseen kameran edessä. Voitot eivät kylläkään ole miljoonaluokkaa.

Materiaalisen onnen tavoittelua on nykyisin hyväksyttyä tehdä avoimesti, rikastuminen on sallittua muutoinkin kuin tekemällä työtä. Mallioppimista voi harjoittaa seuraamalla ammatteja, jotka saattavat parhaassa tapauksessa tuottaa miljoonatulot, mutta ovat toimintoja, joita ei voi perinteisessä mielessä kutsua tuottavaksi työksi: suuriin omaisuusmassoihin voi päästä käsiksi vaikkapa ohjaamalla kovaa vauhtia liikkuvaa autoa (formulakuljettajat), luistelemalla jäätä pitkin (jääkiekkoilijat), laulamalla ja/tai soittamalla jotain kielisoitinta (populaarimuusikot) tai olemalla olevinaan joku muu kuin on (elokuvanäyttelijät).

Hiljattain erääksi pyramidihuijauksen versioksi paljastunut netin kautta operoinut suomalainen "sijoitusklubi" vei arviolta 8 000 ihmisen rahat. Rahojaan klubiin laittaneet ihmiset – jotka siis ovat olleet oikeustoimikelpoisia, aikuisia ihmisiä – ovat pitäneet heille luvattua jopa 400 %:n vuosituottoa uskottavana.

Viime vuonna uutisoitiin tapaus, jossa suomalainen professori menetti noin 20 000 euroa tavoitellessaan yli 20 miljoonan dollarin perintöä, joka tarjoutui hänen ulottuvilleen ns. nigerialaiskirjeen välityksellä. Professuurin alaa ei uutisessa tarkemmin määritelty.

Edelleen tuli ilmi tapaus, jossa psykologi menetti 10 000 euroa havitellessaan suurta lottovoittoa jonka voittajaksi hänet netin kautta ilmoitettiin. Psykologiaa voi opiskella Helsingin yliopistossa, Joensuun yliopistossa, Jyväskylän yliopistossa, Tampereen yliopistossa, Turun yliopistossa ja Åbo Akademissa. Lisäksi Teknillisessä korkeakoulussa voi erikoistua työpsykologiaan. Ei ollut mainintaa, mistä näistä yliopistosta kyseinen psykologi oli valmistunut, vaikka tällä olisikin ollut oma mielenkiintonsa.

Pohjimmiltaan ollaan tekemisissä uskonasioiden kanssa. Niinhän sanoi jo Humphrey Bogart elokuvassa Maltan haukka: Meistä kudottuja ovat unelmat ja uni saartaa pientä elämäämme.

Entä me muut, mikä onkaan ensimmäinen reaktiomme kun luemme tämänkaltaisista tapauksista?

Huumorin tutkija John Morreall on listannut erilaisia naurutilanteita. On tilanteita joissa nauretaan vaikka asiaan ei liity mitään humoristista; ja vastaavasti tilanteita, joissa nauretaan ja joissa huumoriakin löytyy. Edelliseen ryhmään, jossa voisi kuvitella onnistuneiden ja rikastuneiden sijoittajien naureskelevan, kuuluu mm. "urheilukilpailun tai pelin voittaminen".

Huumoriryhmässä puolestaan löytyy ainakin yksi kategoria, jossa naurun olettaisi olevan hereätä ja aitoa. Se on nimeltään "epäonnistumisen katsominen".

Lähettäjä Etappisika URL | Kommentit (32)

Ministerikennel Arkadianmäen omistaja Matti Vanhanen kehottaa olemaan tarkkana ministerien kanssa, oli puolue sitten mikä hyvänsä. Viimeisimpään tapaukseen, jossa aitauksesta karannut ministeri juoksenteli vapaana ilman pantaa, osteli tauluja, anteli lausuntoja ja yritti nytkyttää vasten erään tanssijan pohjetta tämän estelyistä huolimatta, hän ei halua ottaa kantaa tuntematta tapauksen yksityiskohtia.

- Onhan kokoomuslainen tietysti rotunakin erilainen kuin esimerkiksi vihreät, mutta ei missään nimessä vaarallinen puolue. Ministerin kanssa on aina olemassa se riski, että jotain tapahtuu, kertoo Vanhanen.

Vanhasen oma puolue on kasvattanut ministereitä vuodesta 1906. Puolueen olemassaolon aikana ei ole sattunut yhtään tapausta, jossa ministeri olisi jäänyt kiinni taulujen ostelusta, koska Ikeassa on myytävänä ainoastaan julisteita, sättilinjoilla ei niitäkään.

- Syitä tällaiseen käytökseen voi olla niin monia. Ministeri saattaa olla hermostunut, jos sen varsinainen isäntä on matkoilla. Se voi myös hätääntyä siitä, että aikuinen hätääntyy. Jos ministeri tuuppaa nenän korkeudella, ja nainen menee nurin ja hätääntyy, ministeri saattaa reagoida, luettelee Vanhanen myhäillen ja merkitsevästi silmää iskien.

Matti Vanhanen kertoo, että samassa talossa oleva ministeri tai kansanedustaja, jolla on juoksuaika saattaa myös hermostuttaa toisia ministereitä ja edustajia.

- Kova kipukin, kuten korva- tai hammassärky muuttaa ministerin luonnetta valtavasti. Ja sitten on tietysti aina se mahdollisuus, että ministerillä on luonnevika. Onhan meissä ihmisissäkin luonnevikaisia. Koskaan ei saa olla liian luottavainen, summaa Vanhanen.

Sekä asianomainen ministeri että tanssijatar ovat saaneet asiaankuuluvat tappouhkaukset.

Ranskassa sattui viime vuoden puolella useampi oikeudenkäyntiin johtanut ministerihyökkäys. Yhdessä tapauksessa parikymppinen nainen sai sydänkohtauksen, kun ministeri hyökkäsi hänen kimppuunsa kotitalon rappukäytävässä.

Helsingin poliisi ei voi kertoa nyt puheena olevan tapauksen yksityiskohtia, koska kaikki poliisit ovat sairauslomalla. Myös he ovat saaneet tappouhkauksia, ja poliisijohto on palkannut itselleen lisää turvamiehiä paikallisista moottoripyöräklubeista.

- Tieto siitä, onko tapauksesta meneillään tutkinta, on julistettu salaiseksi. Tällöin myös kaikki mahdolliset asiakirjat on julistettu salaisiksi. En myöskään tietenkään voi vahvistaa tietoa salaiseksi julistamisesta. Asiasta on tehty julkisuutta varten tiedote, joka on laadittu sillä tavoin taiten, etteivät siitä paljastu salaisina pidettävät asiat, kertoo sairauslomalta tavoitettu poliisi, joka ei halua nimeään eikä tiedotetta julkisuuteen.

Lähettäjä Etappisika URL | Kommentit (21)

Suomessa vieraili hiljattain globalisaatiokritiikin isänä tunnettu yhdysvaltalainen Immanuel Wallerstein. Alunperin sosiologina ja kehitysmaatutkijana aloittanut 77-vuotias Wallerstein esitti jo 1970-luvulla maailmanjärjestelmä-ideansa.

Ajatuksena on tarkastella koko maailmaa yhtenäisenä järjestelmänä, jota tulee lähestyä talouden kautta, koska kaikki sen osat ovat toistensa kanssa tekemisissä tavaranvaihdon, kaupan välityksellä. Näin järjestelmän eri osat saavat erilaisia rooleja suhteessa toisiinsa, syntyy keskusta ja sille alisteiset periferia ja semiperiferia.

Järjestelmän sisäiset taloudelliset suhteet järjestyvät historiallisen kapitalismin logiikan mukaan, jonka keskeisenä ja lopulta ainoana käyttövoimana on pääomien kasaaminen ja voittojen tuottaminen keskukselle. Tämä tapahtuu perifeerisempiä alueita riistämällä.

Ns. sosialistiset taloudet eivät wallersteinilaisittain ajatellen olleet kapitalismille mikään "vaihtoehto", vaan ne olivat vain systeemin perifeerisiä ja puoliperifeerisiä osia.

Wallersteinin tämänhetkinen ennuste koskee kapitalismin nykyistä kriisiä, joka on edellisistä poikkeava siinä mielessä, että se on lopullinen. Kapitalismi on tiensä päässä, koska maailmasta yksinkertaisesti loppuvat raaka-aineet ja halpa työvoima. Samalla Yhdysvaltain aiemmin kiistaton sekä taloudellinen että sotilaallinen johtoasema maailmassa alkaa olla mennyttä. Seuraavat 50 vuotta tulevat olemaan "kaoottisia".

Mitä sitten kapitalismin jälkeen? Wallerstein laskee paljon globalisaatiokriittisen kansalaisyhteiskunnan varaan, käytännön tasolla tapahtuvaan toimintaan - ihmisten on "kysyttävä mitä he todella haluavat". On myös aivan mahdollista sekin, että seuraava maailmanjärjestys on jokin totalitarismin muoto.

Amerikkalaisena Wallerstein osaa esittää monimutkaiset teoreettiset krumeluurit maallikolle ymmärrettävässä muodossa ja iskevään asuun paketoituna. Hän ei myöskään pelkää heittää keskusteltavaksi suurta ja kokonaisvaltaista teoriaa asioiden jamasta. Tämä tuntuu toisaalta-toisaalta-tutkijoiden yleisvarovaan tarinointiin verrattuna virkistävältä.

Mitä Wallersteinin vierailua ja hänen ajatuksiaan tähdellisempiin poliittisiin uutisiin taas tulee, voidaan viitata toisen kapitalismin tutkijan, kirjailija William Burroughsin vuonna 1959 ilmestyneeseen teokseen Alaston lounas. Kirjassaan Burroughs esitti oman ennusteensa kansallisvaltioiden poliittisten instituutioiden kehityssuunnasta. Hänen teoksessaan käyttämänsä termi presidentti voidaan aivan hyvin korvata jollakin toisella valtiollisen toimeenpanevan elimen nimityksellä, sen tilalla voi esimerkiksi ajatella olevan valtioneuvoston jäsen:

"Presidentin virkaan pakotetaan aina joku erityisen tökerö ja epäsuosittu kansalainen. Presidentiksi joutuminen on suurin onnettomuus ja häpeä mikä saarelaista voi kohdata. Nöyryytykset ja häväistykset ovat niin armottomia että harvat Presidentit kestävät virkakautensa loppuun asti, tavallisesti he kuolevat henkisesti murtuneina vuoden tai parin päästä. Ekspeditööri oli kerran valittu Presidentiksi ja hän oli palvellut täydet viisi vuotta. Heti perään hän oli muuttanut nimensä ja muovailuttanut kasvonsa uudelleen plastiikkaleikkauksella niin että hänen suuren häpeänsä muistokin olisi häipynyt." (suom. Risto Lehmusoksa)

Lähettäjä Etappisika URL | Kommentit (76)

Jalkapallo on maailman suosituin urheilulaji. On arvioitu olevan 3,5 miljardia ihmistä, jotka joko aktiivisesti pelavat jalkapalloa tai seuraavat sitä. Se on myös useimmissa Euroopan, Latinalaisen Amerikan, Afrikan ja Aasian maissa maakohtaisesti suosituin laji. Sitä pelataan, Etelämanner pois lukien, ammattimaisesti kaikilla mantereilla.

Ensimmäiset jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut järjestettiin vuonna 1930, ja niiden televisiointi aloitettiin 1954. Chilen turnauksesta 1962 jo nähtiin nauhoitettua materiaalia otteluista ympäri maailman, ja vuoden 1970 Meksikon turnauksen otteluita seurattiin Euroopassakin yöaikaan suorina lähetyksinä. Jalkapallo oli viimeistään tässä kohdin globalisoitunut, ja dramaattiset ottelut ja loisteliaita yksilösuorituksia tekevät maailmantähdet tulivat reaaliajassa kaikkien arkitietoisuuteen ja puheenaiheiksi työpaikkojen kahvihuoneissa, julkisissa kulkuvälineissä ja missä vain urheilun ystävät kokoontuivatkin.

Kaikki lajin ystävät muistavat sellaiset legendaariset nimet kuin vaikkapa neuvostoliittolainen Lev "Musta hämähäkki" Jashin, portugalilainen "Musta helmi" Eusébio, länsisaksalainen Franz "der Kaiser" Beckenbauer ja uruguaylainen Pancho "El Pendejo" Himmler, vain joitakin mainitaksemme.

Takuuvarmasti saa vielä nykyisinkin tämän kuningaslajin tuntijoiden keskuudessa aikaan vilkkaan keskustelun vain nostamalla esiin kysymyksen siitä, kävikö Englannin ja Länsi-Saksan välisessä loppuottelussa 1966 Geoff Hurstin jatkoajalla ampuma ylärimasta ponnahtanut kova kuti maalissa vai ei. Linjatuomarin näkemystä seuraten se tuomittiin maaliksi. Toinen ikuisuusaihe on tietenkin kysymys siitä, kuka on kaikkien aikojen suurin jalkapalloilija; vahvoilla tittelin haltijoiksi ovat jo legendoiksi muuttuneet Brasilian "Musta timantti" Pelé ja Argentiinan "Kultainen poika" Diego Maradona.

Myös tiedot yksittäisten huippupelaajien siirroista ammattilaisseuroista toiseen ja tässä yhteydessä parhaista maksetuista tähtitieteellisistä siirtosummista ovat arkipäivää; tämän hetken erään tunnetuimman jalkapalloilijan, David Beckhamin – lempinimeltään "Golden Balls" – Los Angeles Galaxy-seuran kanssa tekemän viisivuotisen sopimuksen on kerrottu olevan arvoltaan noin 250 miljoonaa dollaria.

Monien sekä kentällä että sen ulkopuolella värikkäistä otteistaan tunnettujen pelaajapersoonien elämä on ikuistettu elämäkerroiksi. Sen lisäksi, että heistä kerrotaan myös lukemattomia epävirallisempia anekdootteja.

On myös syystä tai toisesta varsin vähälle huomiolle jääneitä huippupelaajia. Yksi heistä on Fulgencio "Pepito" Duvalier. Hän syntyi Brasiliassa, San Jose do Quilombon pikkukaupungissa köyhään perheeseen 1950. Tuhansien kaltaistensa pikkupoikien tavoin hän vietti aikaansa ainoalla tarjolla olevalla tavalla, pelaamalla kadulla jalkapalloa. "Pallona" pojat käyttivät rääsyistä kiedottua nyyttiä, joka oli narunpätkällä sidottu yhteen. Viisitoistavuotiaana hän liittyi paikalliseen jalkapalloseuraan Clube Atléticoon. Täällä hänen poikkeukselliset kykynsä huomattiin heti, ja jo 17-vuotiaana hän oli Atléticon edustusjoukkueen kapteeni. Näihin aikoihin hän jo oli kehittänyt huippuunsa myöhemmin tavaramerkiksi tulleen ns. sateenkaaripotkunsa.

Blackburn Rovers F.C:n kykyjenetsijä sattui näkemään erään Atléticon ottelun, ja tästä hetkestä voidan katsoa Pepiton kansainvälisen uran alkaneen. Tarinan mukaan kykyjenetsijä sähkötti ottelun jälkeen Englantiin Roversien valmentajalle Barry Whitelle lyhyesti: "Olen löytänyt meille jalkapalloneron." Pepito solmi neljän vuoden sopimuksen Roversien kanssa ja siirtyi Englantiin pelaamaan.

Häntä jo jonkin aikaa vaivannut nilkkakipu yltyi kuitenkin niin pahaksi, että välittömästi Englantiin saavuttuaan hän joutui leikkaukseen, ja kausi oli hänen osaltaan sitä myöten ohi. Ja kuin kohtalon oikusta vaiva uusiutui harjoituksissa ennen seuraavan kauden alkua, ja nilkka jouduttiin leikkaamaan vielä kahteen otteeseen. Kuntoutuminen operaatioista oli hidasta, eikä myöskään haluttu riskeerata laittamalla Pepitoa puolikuntoisena kentälle. Hän ei näin päässyt viheriölle koko ensimmäisen sopimuskautensa aikana lainkaan. Mutta seuran johto luotti hänen kykyihinsä, ja hänen kanssaan solmittiin jatkosopimus kolmeksi vuodeksi; huhutaan summan olleen senaikaisen mittapuun mukaan ennätyksellisen suuri, 6-7 miljoonan punnan luokkaa. Toisella sopimuskaudellakin ongelmat terveyden kanssa jatkuivat: heti harjoituskauden alussa hänen vasen polvensa vaurioitui alkulämmittelyssä siinä määrin, että se vaati välitöntä leikkaushoitoa. Leikkauksessa poistettiin nivelkierukan repeämäalue, nivelkalvopoimu ja nivelen vapaat irtopalat. Kuntoutuminen vei aikansa, mitä lisäsivät vielä leikkauksen yhteydessä tapahtuneet komplikaatiot. Polveen jouduttiin tekemään korjausleikkaus, ja sairaalasta saatu sairaalabakteeritartunta oli vähällä tehdä lopun hänen urastaan, ja lääkärien mukaan myös hänen elämästään. Kaikista vastoinkäymisistään huolimatta Pepito toisella Rovers-kaudellaan osallistui kahteen otteluun vaihtopenkillä kainalosauvoineen istuen, ja niin suuri oli hänen maineensa ja häneen kohdistetut odotukset jalkapalloilun uudistajana ja tulevana supertähtenä, että jo pelkkä hänen läsnäolonsa sai Roversin molemmilla kerroilla nousemaan tappioasemasta ja voittamaan ottelun; loppunumerot olivat 4-2 ja 2-1 Roversin eduksi.

Sitten Blackburn Roversin omistaja vaihtui, ja uusi omistaja suoritti joukkueen pelaajamateriaalissa radikaaleja uudistuksia. Myös Pepito Duvalier myytiin, italialaisen Hellas Verona A.C:n riveihin; siirtosumma oli ennätykselliset 35 miljoonaa puntaa. Veronan-kautenaan Pepito joutui käymään läpi kaksi lonkan tekonivelleikkausta, polven tähystysleikkauksen ja olkalisäkkeen avarrusleikkauksen - ja kerran hänelle milanolaisella yksityisklinikalla tehtiin epähuomiossa myös abortti. Näiden toimenpiteiden vuoksi hän ei vaihtopenkkiä pidemmälle koskaan päässyt tutustumaan italialaiseen jalkapalloiluun. Mutta hänestä tuli sauvoineen siellä tuttuakin tutumpi näky, ja hänen läsnäolonsa ansiosta Verona, joka aiemmin oli ollut sarjansa jumbojoukkueita, otti loistavan voiton kaikissa niissä otteluissa, joissa Pepiton järkähtämätön hahmo istui vaihtopenkillä valmentajan vierellä ottelun kulkua seuraten.

Oltuaan vielä kolme kautta espanjalaisen Recreativo de Huelvan riveissä - tämän sopimuksen summan on epävirallisesti kerrottu liikkuneen jo sadoissa miljoonissa dollareissa - Pepito päätti uransa pelaamalla jäähyväisottelunsa nimikuulua hollantilaista De Graafschap-joukkuetta vastaan. Kun hän saapui otteluun - häneltä oli tuolloin jo jalat amputoitu, joten hänet tuotiin vaihtopenkille paareilla - koko monituhatpäinen yleisö nousi seisomaan ja osoitti myrskyisästi suosiotaan suurelle jalkapalloilijalle. Huelva voitti ottelun jatkoajalla 2-1.

Aktiiviuransa jälkeen Fulgencio "Pepito" Duvalier muutti takaisin kotimaahansa Brasiliaan. Hän oli investoinut urheilusta ansaitsemiaan rahoja maltillisesti, ja omistaa nyt useita kumipuuplantaaseja ympäri maata sekä asuin- ja liikekiinteistöjä São Paulossa ja Rio de Janeirossa. Liiketoimet vievät hänen kaiken aikansa, mutta hän ei suinkaan ole unohtanut juuriaan. Kotikaupunkiinsa hän on antanut perustaa nimeään kantavan säätiön, joka ylläpitää köyhistä oloista tuleville lapsille ja nuorille tarkoitettua nuorisotilaa, asuntolaa ja koulua, josta he saavat ilmaisen aterian, vaatteita ja taloudellista tukea sekä kannustusta jatko-opintoihin. Tästä työstä Pepito on itse vaatimattomasti todennut: "Minulla on ollut onni saavuttaa elämässäni paljon, olen saanut matkustella, nähdä eri maita ja niiden asukkaita, olen saanut hyviä tovereita ja menestynyt myös taloudellisesti. Ja olen saanut elämässäni tehdä sitä mitä todella olen rakastanut. Minulle se oli jalkapallo, näille nuorille se kenties on jokin muu asia. Mutta haluan antaa heille mahdollisimman hyvät lähtökohdat tavoitella omassa elämässään sitä minkä minä olen omassani saavuttanut."

Lähettäjä Etappisika URL | Kommentit (30)

On väitetty, että kirjallisuuden yhteiskunnallinen merkitys olisi vähenemässä. Asia on tietenkin aivan päinvastoin. Jo pikainen silmäys kirjallisuuden kentille saa sivullisenkin tarkkailijan vakuuttuneeksi siitä, että kirjallisuus ja sitä kohtaan tunnettu kiinnostus elävät väkevää, elinvoimaista kautta.

J. K. Rowlingin kirjoittama Harry Potter ja kuoleman varjelukset ilmestyi myyntiin suomeksi 180 000 kappaleen painoksena heti vuorokauden vaihtumisen jälkeen 7. maaliskuuta. Teos on suositun Harry Potter-sarjan seitsemäs osa. Vakiintuneen tavan mukaan kirjaa on jonotettu velhoasujen ja muun rekvisiitan kera tunti- tai vuorokausikaupalla. Lehtitietojen mukaan Suomalainen kirjakauppa tarjosi kahdellekymmenelle kirjallisuuden ystävälle Helsingissä mahdollisuuden yöpyä kaupan näyteikkunassa jonotustehtäväänsä suorittamassa.

Kirjailijan mukaan sarjaan ei enää tule jatkoa.

Helsingin käräjäoikeus antoi 5.3. klo 14.00 julkisuuteen arvostelunsa Susan Ruususen teoksesta Pääministerin morsian, josta pääministeri Matti Vanhanen oli tehnyt arvostelupyynnön viime maaliskuussa. Paikalla kirja-arvostelua odottamassa oli kymmeniä ruusus- ja vanhasmaisesti pukeutuneita toimittajia. Aikaisimmat fanit olivat saapuneet paikalle makuupusseineen jo edellisenä iltana. Nyt jaetun kirja-arvostelun mukaan Ruususen esikoisteoksessa kuvataan pääministereitä, niiden lapsia, koteja ja toimintaa pääministereiden luonnollisessa elinympäristössä "ymmärtäväisesti - jopa herttaisesti."

Arvostelusarjaan on tekeillä jatko-osia.

Arto Halosen tuoreen dokumenttielokuvan Pyhän kirjan varjo nimi viittaa keskiaasialaisen Turkmenistanin edesmenneen diktaattorin Saparmurat Nijazovin kirjoittamaan kirjaan Ruhnama (= Sielun kirja). Lajityyppien rajoja postmodernisti ylittävä omaelämäkertaa, moraalisia opetuksia ja luovaa historiantulkintaa yhdistelevä teos on ilmestymisestään lähtien ollut Turkmestanissa kansakunnan moraalia ja yksittäisen kansalaisen toimintaa ohjaavana punaisena lankana, aivan sananmukaisesti: Ruhnamaa opiskellaan soveltuvin osin myös turkmenistanilaisissa autokouluissa. Maahan pyrkivien ulkomaisten yritysten on perinteisesti odotettu käännättävän Ruhnaman omalle kielelleen ja maksavan sen painatuksen. Kirjalla on maan pääkaupungissa Ashgabatissa suurikokoinen näköispatsas. Turkmenistan noudattaa Nijazovin jälkeenkin pilkulleen perinteisiä diktatuurien kuvioita: ihmisoikeuksien, sananvapauden ja muiden kotkotusten kanssa ei niin tarkkoja olla.
Halosen dokumentissa kerrotaan myös, että Nokia Siemens Networks teki helmikuun alussa yhdeksän miljoonan dollarin verkkolaitekaupat Turkmenistanin valtion teleoperaattorin Altyn Asyrin kanssa. Arvosteluun diktatuurin tukemisesta on Nokian ja Nokia Siemens Networksin yhteiskuntasuhdejohtajien suilla vastattu: ”Älkää... älkää... emme me mitään pahaa. Pyrimme vain osaltamme edesauttamaan kulttuurien välistä vuoropuhelua tukemalla omaleimaisen kirjallisuuden kääntämishankkeita.”

Kirjailija Mauri Sariola (1924–85) saa syntymäkotikuntaansa Hattulaan nimikkokoulun. Ensi syksystä lähtien kunnan pienimmän ala-asteen, Kosken koulun, nimi muuttuu. Mauri Sariola -seuran aloitteesta tapahtuva nimenmuutos sai kannatusta sekä Kosken koululta että Kosken koti- ja kouluyhdistykseltä. Niiden mukaan nimenmuutos mm. ”asettaa velvoitteita koulun kirjallisuuden opetukseen.”

Lähettäjä Etappisika URL | Kommentit (65)

Joka blogeilla kyntää, se blogeista puhuu: jokaisen bloginpitäjän on jossain blogiuransa vaiheessa sanottava jotain yleistä blogeihin, blogosfääriin, liittyvää. Sinänsä tämä on helppo tehtävä, jonka voi hoitaa kierrätyspohjalta: blogeihin – tutkijan sanoin "muodoltaan päiväkirjaa muistuttaviin, säännöllisesti päivittyviin ja vuorovaikutteisiin verkkosivustoihin" – on jo ehditty liittää kaikki ne samat toiveikkaat määreet, jotka aina kaivetaan esiin kun markkinoille ilmestyy jokin joukkotiedotuksen kanssa tavalla tai toisella tekemisissä oleva tekninen uudistus.

Blogien niskoille on ehditty jo sälyttää lähestulkoon koko julkisen sfäärin demokratisoimisen taakka, habermaslaisen ideaalisen puhetilanteen tuottaminen kaikelle kansalle. Suomessa laajin ja näyttävin osa blogejakin sivuavaa nettikeskustelua tuntuu pyörivän sananvapauden turvaamisen ympärillä. Kallisarvoinen vapaus on pyrittävä ensi töiksi turvaamaan pornon ja kehnohkojen Muhammed-pilakuvien levittelyn yhteydessä. Muuhun tätä vapautta ei juuri ole ehditty vielä käyttää.

Hakukone Technoratin blogien ranking-listalla tällä hetkellä yhdeksäntenä on italialaisen Beppe Grillon blogi, jolla on päivittäin arviolta 150 000 - 200 000 lukijaa. Grillo on 59-vuotias kotimaassaan suosittu näyttelijä ja koomikko, joka jo ennen blogin perustamista oli keskittynyt italialaisessa politiikassa ja polittiisissa puolueissa rehottavan salakähmäisyyden, korruption ja laittomuuksien arvosteluun. Italiassa tämän tästä paljastuneet suuren luokan lahjonta- ja väärinkäytöstapaukset ovatkin antaneet Grillolle riittämiin käyteainetta poliittisen satiirin tekemiseen. Hänen tähänastisista saavutuksistaan suurin on ehkä kansainvälisen Vaffanculo Dayn lanseeraaminen syyskuussa 2007. V-daytä vietettiin yli 250 kaupungissa ympäri maailmaa ja tapahtumaan osallistui 1,5 miljoonaa ihmistä. Vaffanculo Day on suomennettuna osapuilleen Fuckoff Day; teemapäivän pontimena oli vaatia lakiuudistusta, jolla saataisiin Italian parlamentista ulos kaikki edustajat jotka on tuomittu jostain rikoksesta.

Grillon populistisen sanoman ytimessä on vakiintuneen korruptoituneen puoluejärjestelmän hylkääminen ja politiikan ja poliittisen päätöksenteon siirtäminen paikallistasolle. Hän näkee television ja sanomalehtien ajan jo olleen ja menneen, ja tervehtii internetiä uutena demokratian mahdollistavana välineenä. Hänen sanomansa on herättänyt vastakaikua ns. kadunmiehessä. Hän on puhunut Euroopan parlamentille Brysselissä, hänestä on tehty artikkeleita International Herald Tribunen, The Independentin ja Le Monden kaltaisiin lehtiin.

Grillon meriittilistaan kuuluu myös kaksitoista voitettua herjausoikeudenkäyntiä puhelinyhtiö Telecomia vastaan.

Beppe Grillo on ilmoittanut olevansa epäpoliittinen henkilö.

Millainen versio Grillosta voisi Suomessa olla mahdollinen? Yhdistelmä Spedeä, Veikko Ennalaa ja Veikko Vennamoa? Kuka hän on? Missä hän on?

Lähettäjä Etappisika URL | Kommentit (15)