« maaliskuu 2008 | Etusivu | toukokuu 2008 »

huhtikuu 29, 2008

Insinööri

- Kaupunginvaltuutettu Pauli Leppä-aho Helsingistä, saamiemme tietojen mukaan eroatte Kansallisesta Kokoomuksesta ja kunnallisista luottamustehtävistänne? Miksi?

- Olen asunut 16 vuotta ulkomailla. Välillä on vaikea löytää tämän päivän sanoja asioille.

- Mutta kotisivuillanne kerrotte "Lisäksi olen toiminut opetusalalla mm. lehtorina ja mediassa mm. kolumnistina." Eikö opetusalalla toimineen lehtorin ja varsinkin "mediassa mm. kolumnistina" toimineen henkilön olettaisi löytävän asioille sanat, myös tämän päivän sanat?

- Pyydän anteeksi. Olen käyttänyt varomatonta kieltä.

- Lehtitietojen mukaan viittasitte viisi ihmishenkeä vaatineeseen tulipaloon toteamalla :
"Spurgut olivat huumeissa ja kännissä tupakoineet pahnojensa keskellä ja sammuneet sinne ja palaneet sinne". Olette pelastuslautakunnan puheenjohtaja.

- Oma isäni oli spurgu ja minulle suuri isänmaan pelastajiin kuulunut sankari, joka Kannaksen ratkaisutaisteluissa vammautui pahoin.

- Lausunnostanne nousseen kohun vuoksi saitte kokoomuksen ryhmäkokouksessa ankaraa kritiikkiä. Pyysitte anteeksi sanomalla "Olen saanut ojennuksen ja otan sen nöyrästi vastaan". Kuitenkin hieman myöhemmin ilmoititte siis eroavanne, ja samassa yhteydessä moititte voimakkaasti tunnettuja kokoomuspoliitikkoja Juha Hakolaa ja Jan Vapaavuorta vanhoista rattijuopumustuomioista, joita "ei koskaan tuotu kokoomusryhmän käsiteltäväksi."

- Sanontoja on poimittu suuremmista asiayhteyksistä, jolloin sanoma vääristyi, eikä keskusteluiden asiasisältöä kerrottu lainkaan.

- Pauli Leppä-aho, oletteko te mies vai insinööri?

- Olen ns. pitkän linjan insinööri, eli opiskellut verstaslattialta ammattikoulun ja teknillisen koulun kautta neljälle alalle insinööritiedot: autotekniikka ja sähkövoima Suomessa, sekä pätevöitynyt Ruotsissa konetekniikan, sekä säätötekniikan insinööriksi.

- Olette myös esittäneet toivomuksen, ettei 70 prosenttia ikäluokasta kouluteta "joksikin taiteen ja jonkun muun tarkastajan tarkastajan maisteriksi – hommiin joita yhteiskunta ei tarvitse." Mihin asiantuntemuksenne perustuu?

- Olen osallistunut useisiin valtakunnallisiin ”Insinööri Taiteilijana” tapahtumiin maalarina, sekä veistäjänä.


--------------------------------------------------------------------------------------

Disclaimer: Kaikki Pauli Leppä-ahon lausunnot tässä ovat autenttisia, ne on esitetty niihin mitään lisäämättä taikka niitä muuttamatta.

huhtikuu 25, 2008

Ruumis luuraa

Liekö anglosaksisten kauhu- ja rikoselokuvien antamien opetuksien tiliin luettavissa sellainenkin seikka, että suomalaisessa murhaskenessä on yleistymässä tapettujen ruumiiden pilkkominen ja osien jätesäkittäminen ja ripottelu kunnallisen jätehuollon eri keräyspisteisiin.

Tämä saattaa myös kuvastella ruumistietoisuuden yleisempääkin muutosta. Ihmisruumis ei ole enää yksi ja jakamaton, vaan erilaisista osista koostuva toiminnallinen entiteetti. Näin sitä mukaa kun elintensiirtojen ja korjaavien ja kosmeettisten plastiikkakirurgisten toimenpiteiden kautta ruumiin muokkaaminen on teknisesti helpottunut.

Tämän kautta ruumis on myös ottanut yhä enemmän kantaakseen sosiaalisuuden alueelle sijoittuvia toimintoja, joita ennen hoitivat vaatteet. Ruumis on viesti, tai eräänlainen tyhjä mainostaulu, jolle ilmoitukset kiinnitetään; korut, lävistykset, tatuoinnit.

Aikoinaan eräs lääkäri vastusti Martti Ahtisaaren valintaa presidentiksi sillä perusteella että Suomi-kuvalle ei olisi eduksi, mikäli maatamme edustaisi henkilö, joka ”ei hallitse keskeisiä ruumiillisia prosessejaan” - viittaus Ahtisaaren ylipainoon. Ruumiin kautta jäsentyy se, onko henkilö kansanterveydellinen ja –taloudellinen kuluerä, läski, vaiko sitten länsimaisen askeettisuuden (”Just say no!”) ja eteerisyyden äänenkannattaja, anorektikko. Molempia ilmiöitä luetaan lähes yksinomaan lääketieteen kautta eikä esimerkiksi ”liikkeinä” (pro ana-liike on jo olemassa, muttei liene vastaavasti pro fat-liikettä ainakaan vielä).

Toinen, tälle oikeastaan vastakkainen ajattelutapa on pitää ruumista minuuden osana, luontevammalta kuulostaa esimerkiksi sanoa ”minulla on kuuma” kuin ”minun ruumiillani on kuuma”. Tällöinkin erään tutkimuksen mukaan eri ruumiinosilla on erilainen status suhteessa ”itseen”, läheisimmiksi tutkimuksessa koettiin silmät, aivot ja sydän. Näiden elinten luovutus, ajatus siitä että ne olisivat jonkun toisen ruumiissa, koettiin myös epämiellyttäväksi.

Teknisesti voi olla piankin mahdollista teettää omat varaosansa, kloonauksella, ja tarvittaessa vaihtaa ne paikoilleen valmistajan merkkikorjaamolla. Ne olisivat valmiiksi osa ”itseä”. Mutta mutkia tulee toki matkaan: Kazuo Ishiguro antoi eräässä romaanissaan näille tulevaisuuden kloonatuille varaosille puheenvuoron ja alleviivasi varaosatuotannon tuomaa uutta ongelmaa. Klooneilla kun on oma tajunta ja kokemus omasta erillisestä identiteetistä.

Mutta positiivista asiassa on ainakin se, että tätä materiaalia saavat tieteiskirjailijat ja moraalifilosofit myydä kloonatuilta vaikuttavissa kirjoissaan ja seminaariesitelmissään vielä seuraavatkin sata vuotta.

Mitä ruumiinosiasi ottaisit mukaan autiolle saarelle?

huhtikuu 22, 2008

Raha ja tavara, osa 3: Rikkaustyö

Vanhaan hyvään aikaan, joka tässä tarkoittaa aikaa ennen 1700-lukua, herrana olossa oli vielä hohtonsa. Henkilön korkea sosiaalinen status ja hyvä tausta näkyi kaikessa, myös kulutuksessa ja esinemaailmassa.

Tämä ei ollut sama asia kuin varakkuus. Väärien säätyjen edustajat pidettiin poissa kunnon ihmisiä esittämästä yksinkertaisesti lainsäädäntöteitse - keikarinelkeitä omaavilta rikastumaan päässeiltä porvareilta kuten räätäleiltä ja kauppiailta yksinkertaisesti oli kielletty aatelistyyliin pukeutuminen ja eläminen.

Toinen kontrollin strategia perustui patinaan. Patina on sanakirjan mukaan "s. ilmassa kupari- tai pronssiesineiden pintaan muodostuva sinertävän vihreä kuparikarbonaattikerros, joka ajan mittaan tummenee, kuparinhome, -ruoste / Kuv. ajan värille antama sävy, (arvokas) vanhuuden leima tms.". Tämä tarkoitti lyhyesti sitä, että kun perhe tai suku keräsi itselleen tarpeellisen määrän kunniaa ja yhteiskunnallista asemaa ja näiden mukanaan tuomaa varallisuutta oikeaan yläluokkaan kuuluakseen, edessä oli etsikkoaika, jona piti saavuttaa asianmukaisten piirien hyväksyntä. Englantilaisessa kontekstissa päti ns. "viiden sukupolven sääntö", ts. viisi sukupolvea katsottiin sopivaksi ajanjaksoksi sen toteamiseen, onko näistä nyt mihinkään. Patinan tehtävänä tässä oli toimia mittarina, josta asiantuntija yhdellä silmäyksellä näki tilanteen: perheen käytössä olevien tarve-esineiden - astiasto, kalusteet, koriste-esineet - patinasta, kuluneisuudesta, oli nähtävissä oliko kyseessä uusi vai vanha varallisuus. Esinehankintojen ja muunkin kulutuksen tuli etsikkoaikana olla oikeanlaista, oli opeteltava oikeanlainen maku, jonka ulkoisina merkkeinä kulutusvalinnat sitten toimivat.

Mutta kaikki muuttui kun 1700-luvulla alkanut kulutuskulttuuri pääsi kunnolla vauhtiin. Tuotannollisista syistä oli välttämätöntä, että vanha ja patinoitunut muuttuikin etumerkiltään negatiiviseksi. Kaiken tuli olla uutta; uusien kulutusesineiden omistaminen tuli merkitsemään korkeaa yhteiskunnallista statusta. Tämän jälkeen oli mahdotonta enää erottaa nousukkaita oikeista kunnon ihmisistä, patina oli menettänyt merkityksensä.

Tuotannon ja kulutuksen meno ja meininki vaati kierroksien lisäämistä ja kierron nopeuttamista. Tähän tarkoitukseen keksittiin muoti siinä merkityksessä kuin sen nykyisin tunnemme. Havaittava ero varallisuuden ja yhteiskunnallisen aseman välillä katosi, kuka tahansa jolla oli tarpeeksi rahaa pystyi jäljittelemään yläluokkaista elämäntapaa ja kulutusta.

Tilanne oli sellainen, että yläluokan erottautuakseen oli pakko muuntaa joutilaisuutensa rikkaustyöksi, yhä uusien tapojen keksimiseksi joilla tehdä hajurakoa matkimiseen erikoistuneisiin alempiin kerroksiin, jotka kuitenkin seuraavat varjona kannoilla yhtä varmasti kuin Sylvester jahtaa Tipiä piirretyssä filmissä. Ja sitä mukaa kun kukin erottautumisen keino on valunut alas ja omaksuttu seurailijoiden keskuudessa, on keksittävä taas uusi distinktion konsti.

Otsansa hiessä on kärkijoukon pitänyt kouluttautua harvinaisten vieraiden kielten, kummallisten ruokalajien, seuratanssien, taideteoriain, korttipelien, pikkupuheen ja flirttailun, viinintuntemuksen, koirarotujen, hevosurheilun jne. tuntijaksi, päämääränä siis käyttää aikansa sellaisten taitojen ja kykyjen hankkimiseen ja kultivoimiseen, joiden tärkein piirre on niiden hyödyttömyys sekä se, ettei niitä voi ostaa rahalla samassa mielessä kuin autoa tai taidekokoelmaa. Tämä on itse asiassa merkinnyt patinan paluuta uudessa muodossa: sekä patinoituminen että joutavien asioiden opiskelu vaatii resursseista tuota kaikkein kallisarvoisinta: aikaa.

Aika ei ole rahaa, vaan kulttuurisen pääoman jalostunein muoto.

huhtikuu 18, 2008

The Friendly Sauna and Kossu People of the North

Antropologien, sosiologien ja sen sellaisten teksteissä on usein se mukava puoli, että samalla kun niitä lukiessa näennäisesti tutustuu vieraisiin kulttuureihin, vieraisiin merkitysmaailmoihin ja oppii ymmärtämään niitä, se itse asiassa on peilin pitämistä oman naaman edessä: mitä noista, mutta millaisia me oikeastaan olemme ja vielä tärkeämpänä: millaisina meidät nähdään?

Suurella kiinnostuksella suomipoika ja -tyttö tarttuu sivistyneen ulkomaisen suomenkävijän kirjoittamiin matkakuvauksiin karusta pohjoisesta maastamme, oli tämä sitten viinimaan poika Réginald Outhier, joka osallistui ranskalaisen retkikunnan matkalle Lappiin 1730-luvulla, saapasmaan asukki Giuseppe Acerbi, joka piipahti samoissa maisemissa v. 1799 tai Granadan kuuman auringon kasvatti Angel Ganivet, joka toimi konsulina Helsingissä 1800-luvun lopulla. Kiinnostuksen taustalla on tuo tuttu "Mitähän se ajattelee minusta?".

Roomalaishistorioitsija Tacitus löi pöytään Suomi-kuvan pohjatekstin joskus 100-luvulla kertoessaan fenneistä::

»Fennit ovat ihmeen villejä, viheliäisen köyhiä. Ei heillä ole aseita, ei hevosia, ei asuntoja. Ravintona ovat kasvit, vaatteina nahat, makuusijana maa. Ainoa varallisuus on nuolissa, joita he raudan puutteessa terästävät luilla. Metsästys elättää yhtäläisesti sekä miehiä, että naisia. Nämä näet seuraavat miehiä kaikkialle ja pyytävät osan saaliista. Lapsillakaan ei ole muuta suojaa villieläimiltä ja rajuilmoilta kuin jonkinlainen oksista punottu katos. Sinne palaavat nuoret, se on vanhojen turvapaikka. Mutta tämä on heistä onnellisempaa elämää kuin pelloilla huokaileminen, vaivalloinen talojen rakentaminen sekä milloin toiveikas, milloin pelokas huolenpito omasta ja vieraasta omaisuudesta. Rauhassa jumalilta ja rauhassa ihmisiltä he ovat saavuttaneet sen vaikeimman päämäärän, ettei heidän tarvitse edes mitään toivoa.»

MEK (Matkailun edistämiskeskus) on selvinnyt Tacituksen jälkeisestä ajasta helpolla, peruskuvaa ei juuri ole ollut tarpeen muuttaa, on pärjätty lisäämällä rokkaan rikoiksi Sibeliusta, muotoilua ja matkapuhelimia - Japanin televisiossa hiljattain uutisoidun Ilkka Kanervan tekstiviestikohun taustoitusosion kuvakoosteessa olivat tutusti porot ahkioita kiskomassa

Martin J. Gannon on soveltanut metodia jota hän kutsuu "kulttuuriseksi metaforaksi". Tällä tarkoitetaan tietylle kulttuurille keskeistä ilmiötä, jonka tunteminen auttaa “ulkopuolista ymmärtämään nopeasti, mitä yhteisön jäsenet pitävät tärkeänä” ja on välttämätön kulloisenkin kulttuurin olennaisten piirteiden kuvailulle ja tajuamiselle.

Gannon on koonnut yhteen metaforakuvauksia yli kahdestakymmenestä maasta ja alueesta. Brittiläisyyden metaforaksi mainitaan perinteinen brittiläinen talo, italialaisuutta kuvaa ooppera, saksalaisuutta sinfonia, ranskalaisuutta viini, venäläisyyttä baletti, belgialaisuutta pitsi, espanjalaisuutta härkätaistelu, irlantilaisuutta keskustelu, turkkilaisuutta kahvihuone, japanilaisuutta japanilainen puutarha ja niin edelleen.

Näitä metaforia osiin purkamalla ja niitä analysoimalla Gannon yrittää tavoittaa kunkin kulttuurin olennaisia piirteitä.

Gannonin esityksessä on kaksi vakavaa puutetta. Ensimmäinen niistä on se, että suomalaisuus ei ole tarkastelussa lainkaan mukana. Toinen on se, että ruotsalaisuus on.

Ruotsalaisuutta lähestytään stugan (kesämökki) kautta. Stuga viestii Gannonin mukaan mm. ruotsalaisille tyypillistä rakkautta koskemattomaan luontoon, perinteiden kunnioitusta, yksilöllisyyttä ja tasa-arvoajattelua. Tässä kohdin suomalainen lukija toteaa närkästyneenä, että mitä helvettiä, saunan (bastu) lisäksi ne ovat nyt sitten vieneet meiltä nämäkin, perinteiset suomalaiset arvot...

Se on sitten tehtävä itse: mikä olisi suomalaisuuden ydin, metafora jonka kautta kaikki ymmärtyisi myös niille, ulkomaalaisille? Kossu (kossu), talvisota (winter war), puukko (knife), Lordi (Lordi)? Muu, mikä?

huhtikuu 15, 2008

Vatikaanin mies Uudessa Maailmassa

Vatikaanin päämies, paavi Benedictus XVI, aloittaa Yhdysvaltoihin suuntautuvan vierailunsa. Paavi saapuu Andrewsin sotilaslentokentälle, minne presidentti George W. Bush saapuu häntä vastaan.

Vastaanottojuhlallisuudet sujuvat annettujen tietojen mukaan etikettiä noudattaen. Tämä tarkoittaa kunnialaukauksia, sotilassoittokunnan esittämää Inno e Marcia Pontificalea ("Paavillinen hymni ja marssi") ja Benedictuksen suorittamaa kunniakomppanian tarkastusta ("Päivää, sotilaat." "Hyvää päivää, herra paavi!").

Valkoiseen taloon paavin kunniaksi järjestetylle vastaanotolle on tulossa 12 000 henkilöä - presidentti Bushin hallintokauden yleisöennätys.

- Ensiksikin hän puhuu miljoonien ihmisten puolesta. Toiseksi hän on uskon mies, selitti presidentti Bush medialle juhlallisuuksia.

Samalla juhlitaan paavin 81-vuotissyntymäpäivää. Tarjolla on paavin tausta huomioden baijerilaisen keittiön herkkuja; ennakkotietojen mukaan tämä tarkoittaa vahvaa vehnäolutta litran keraamisista tuopeista ja Schweinewurst mit Sauerkraut (makkaraa ja hapankaalia), joita Dirndl -pukuun sonnustautunut rouva Bush kantaa pöytiin torvimusiikin ja nahkahousuisen 12 000-päisen vierasjoukon humalaisen yhteislaulun säestyksellä.

Paavin ohjelmassa Washingtonissa on jalkapallostadionilla pidettävä messu. Paavilliset kommentaattorit odottavat jännittyneinä, ottaako paavi tässä historialliselle stadionille sijoitetussa historiallisessa tilaisuudessa jälleen voimakkaasti kantaa Tiibetin tilanteeseen kehottamalla kaikkia osapuolia suvaitsevaisuuteen ja vuoropuheluun.

Vierailu jatkuu New Yorkiin, missä ohjelma jatkuu muun muassa puheella YK:ssa ja rukoushetkellä World Trade Centerin muistomerkillä. Näitä tilaisuuksia asiantuntijat arvioivat Hänen Pyhyytensä käyttävän hyväkseen ottamalla voimakkaasti kantaa maailman tilanteeseen kehottamalla kaikkia osapuolia suvaitsevaisuuteen ja vuoropuheluun.

Paavillisista lähteistä arvioitiin ennen vierailua, että kiireellisestä aikataulusta johtuen paavi ei ehdi pitämään messua tai rukoilemaan Guantánamo Bayn vankilan alueelle, vaikka Bahía de Guantánamon asukkaat tunnetusti ovat hurskaita katolilaisia.

huhtikuu 11, 2008

Sotasankarin puvussa ja vähän Eevankin

Brittiläinen 43-vuotias laskuvarjojoukkojen kapteeni Ian Hamilton, joka on palvellut isänmaataan mm. Irakissa, Afganistanissa ja Bosniassa, teetätti sukupuolenvaihdosleikkauksen ja suoriutui tätä kautta miehestä naiseksi.

Lukuisilla mitaleilla palkitun eliittijoukkoihin kuuluneen sotilaan muutos aiheutti erilaisia reaktioita, joista osa torjuvia: upseerikollega ilmoitti että Hamilton oli yhdessä päivässä muuttunut sankarista nollaksi (”from hero to zero”), armeijasta tuli potkut, entisiltä palvelustovereilta tuli kitkerää sähköpostia ja äitimuori lähetti hänelle viisi matkalaukullista valokuvia ja muuta henkilökohtaista tavaraa ja ilmoitti että perhe ei enää halua olla hänen kanssaan missään tekemisissä.

Tapaus antaa siimaa moneen suuntaan, mm. suomalaisessa sotasankarikeskustelussa hiljattain olleiden korsettikysymysten äärelle. Loukkaavaa tapaus Ian/Jan Hamiltonissa oli ennen muuta hänen sotilaallinen kyvykkyytensä, kovien miesten kovassa ammattiarmeijassa pärjäilee siis henkilö, joka tosiolemukseltaan on naisellinen nynny, tai jopa oikea nainen? Vai käräyttikö Hamilton jotain olennaista kertomalla että miehekäs käyttäytyminen ja uranvalinta olivat vain tuntuneet parhaalta tavalta peittää tyttömäisiä piirteitä joita jo isäkin oli hänessä paheksunut?

Pohdittavaa olisi siinäkin, miksi julkisuudessa tällaiset vaihdokkaat aina pyritään esittämään ennen-jälkeen-kuvissa ääriprotohypernaisellisina? Ja käyttäen juuri tyypillisintä naiseusrekvisiittaa - korkokengissä paljettipuvussa, meikattuna ja kammattuna divaanilla maaten. Emme muutoin tapahtumien kulkua ja lopputulosta uskoisi, ellemme näkisi Mae Westiltä näyttävää ex-miestä värikuvissa? Tämä esittämisen pakko muistuttaa paljon mainosten logiikkaa.

Mutta olisiko myös niin, että Hamilton omalta osaltaan vain todentaa yleisempääkin muutoksen suuntaa? Työelämässä on jo pitemmän aikaa korostettu moniosaamista, elinikäisen oppimisen ja uusien taitojen omaksumisen tärkeyttä, joustavuutta muuntumispaineiden edessä. Ajattelutapa sopii hyvin myös ideaan postmodernien identiteettien häilyvyydestä ja tilapäisyydestä ja minuuden kerroksellisuudesta. Nykyisinhän myös lääketieteelliset valmiudet ajattelutavan mukaisiin operaatioihin ovat olemassa. Ja etteikö armeijakin voisi olla ylpeä moniosaajistaan, siitä, että korpisoturimme näyttävät kätevyytensä kaikilla aloilla?

Eräs Hamiltonin tapausta internetin keskustelupalstalla kommentoinut henkilö oli ennen muuta pahoillaan Hamiltonin ex-vaimon puolesta, siitä kuinka tämän ”kaikki unelmat, toiveet ja pyrkimykset on murskattu.”

Joka tapauksessa jäämme odottamaan omaelämäkerrallista romaania ja sen pohjalta kenties tehtävää elokuvaa, pääosassa toivon mukaan kulloiseenkiin rooliinsa tunnetusti kybällä panostava Robert DeNiro.

huhtikuu 08, 2008

Ajan hermolla, perinteitä kunnioittaen

Turussa sijaitseva legendaarinen, lukemattomia rikoksenuusijasukupolvia kasvattanut vankila Kakola on siirtynyt historiaan. Tilat Turun Kakolanmäellä siirtyvät muuhun käyttöön, ja Turun vankila ja Turun tutkintavankila ovat yhdistyneet organisatorisesti Lounais-Suomen vankilaksi ja siirtyneet uusiin toimitiloihin.

Uusi vankila Turun Saramäessä vihittiin juhlallisesti käyttöönsä eilen. Vihkiäispuheessaan Rikosseuraamusviraston pääjohtaja Esa Vesterbacka ilmoitti toivovansa, että uudet ja ajanmukaiset toimitilat eivät vaikuttaisi siten, että vartijat tai vangit unohtaisivat Kakolasta periytyvien pitkällisten traditioiden velvoittavan heitä heidän toiminnassaan myös tulevaisuuden suomalaisessa vankilaympäristössä.

Pääjohtaja Vesterbacka kuitenkin korosti suomalaisen vankilalaitoksen toisaalta olevan nyt uusien haasteiden edessä:

- Uskon, ja toivon, että nyt, kun olemme saaneet puutyöosastollemme perinteisten kottaraispönttöjen aihioiden lisäksi huomattavasti vaativimpien telkän, isokoskelon sekä kololintujen pönttöjen piirustukset sekä maalaamossa valmistettavan yleisen varoituskolmion lisäksi valmiudet maalata myös tätä huomattavasti vaativampia liikennemerkkejä tiehallinnon tarpeisiin, olemme selkeästi ottaneet suuren askeleen kohti nykyaikaisen vankeinhoitokäytännön uusimpia virtauksia. Kaikissa selleissä on myös uudet, emaliset paljut.
- Kutenkin sydämestäni toivon, että näistä edistysaskeleista huolimatta vangit perinteiseen tapaan ovat kouluttamattomia sekä päihde- ja mielenterveysongelmaisia, kun he tuomionsa näissä uusissa ja ajanmukaisissa tiloissa kärsittyään astuvat aikanaan vankilan portista takaisin hakemaan paikkaansa yhteiskunnassa.

Vihkiäispullakahvien nauttimisen lomassa myös eräs vankilan henkilökunnan edustaja suostuu valottamaan omia tuntojaan. Hän on toiveikas pääjohtaja Vesterbackan mainitsemien seikkojen suhteen:

- Näyttää siltä, että Kakolan ajoilta perinteeksi muodostunut tilanahtaus jatkuu keskeytyksettä. Se on tässä asiassa meidän puolellamme. Tämä vankila on mitoitettu 260 asiakkaalle, mutta ilahduttavasti vankila-asumisen suosio on ollut arvioitua suurempaa, joten nyt tiloihin majoitetaan 350 asiakasta. Ahtaus synnyttää asiakaskunnassa levottomuutta ja aggressiivisuutta, mikä on tältä kannalta hyvä asia. Ja toivokaamme, että lisäksi saamme normaaliin väkivalta- ja omaisuusrikollisainekseemme lisämaustetta vankimielisairaalan puolelta: pedofiilit, raiskaajat, täyskaahot ja muut mediasta tutut paloittelijat antavat oman lisäpotkunsa ja tuovat vipinää vähävirikkeelliseen ilmapiiriin. Myös henkilökunnan motivaatiotaso pysyy tällöin korkealla, kun pääsemme ajoittain raahaaman asiakkaita rundiin ja takavarikoimaan heidän mömmönsä. Tämä toivoaksemme auttaa myös alalla vallinneeseen aivovuotoon, paljon kalliin koulutuksen läpikäynyttä pystyvää vartija-ainesta on hakeutunut siviilipuolelle, kävelemään edestakaisin vartijahaalarit päällään marketeissa ja hampurilaisravintoloissa. Toivottavasti virta nyt kääntyy takaisin vankilan äidinsyliä kohti.
- Tosin on valitettavasti niin, että lisäämisen sijasta virkoja ollaan vähentämässä. Jos joku on sairaana, muilla on tiukempaa. Mutta toisaalta tämä on kutsumusammatti, mielenkiintoinen työ jossa saa olla ihmisten kanssa tekemisissä ja jossa jokainen päivä on erilainen. Ei kaikkea voi mitata pelkästään rahassa, harvassa muussa ammatissa saa mielin määrin sondeerailla lomilta tulevien hörhöjen anuksia hivakoiden varalta jos sattuu huvittamaan, ja missä ylimalkaan pääsee näkemään niin paljon tärähtänyttä luuseria kuin tässä työssä? Ja saa vielä komennella niitä ja parhaassa tapauksessa pätkäistä luvan kautta lättyyn.
- Tästä on hyvä jatkaa.

huhtikuu 04, 2008

Viisi tuntia jotka järisyttivät autourheilun maailmaa

Charles Chaplin pitää elokuvassaan Nykyaika (Modern Times, 1936) katsojalle semiotiikan eli yleisen merkkitieteen peruskurssin. Ohiajavasta kuorma-autosta putoaa epähuomiossa kadulle merkkilippu (oletettavasti punainen, oletettavasti tarkoittaen "räjähdysaineita autossa"), lainkuuliaisesti kulkuri-Chaplin poimii lipun ja lähtee se kädessään pinkomaan vimmattua vauhtia auton perään. Kulman taakse ehdittyään hän saa peräänsä mielenosoittajien kulkueen. Poliisit nappaavat keulilla punalippua heiluttavan Chaplinin kansanvillitsijänä ja edessä on pidätys ja tyrmä.

Opetus: ole tarkka siitä, kenen joukossa näytät juoksevan ja kenen lippua näytät kantavan.

Erääksi myöhempien aikojen Chapliniksi ilmoittautui hiljattain FIA:n (Fédération Internationale de l'Automobile) brittiläinen puheenjohtaja Max Mosley.

Julkisuuteen päätyi pari päivää sitten video- ja kuva-aineistoa, jonka sisältöä on kuvailtu seuraavasti: "Mosley ja viisi prostituoitua viettivät viisi tuntia kestäneitä seksiorgioita pukeutuneina keskitysleirivangeiksi ja -vartijoiksi." "...[...]... video, jossa Mosley tunnistettavasti on naisten piiskattavana."

"Max Mosley sairaissa sado-masokistisissa natsiorgioissa!" luonnehti tapahtunutta maltillisesti eräs suomalainen iltapäiväjulkaisu.

Tapauksesta on tietysti jokaisella jotain sanottavaa. Erään kiinnostavimmista kommenteista on esittänyt Holokausti-keskuksen johtaja Stephen Smith: - Koska herra Mosley on tuominnut rasismin moottoriurheilussa niin hänen pitäisi elää myös kyseisten arvojen mukaan. Tämä on loukkaus miljoonia uhreja, selviytyjiä ja heidän perheitään kohtaan. Hänen pitäisi pyytää anteeksi. Hänen pitäisi erota urheilun parista, Smith totesi The Times -lehdelle. Viittauksellaan "miljooniin uhreihin" Smith tarkoitti 1930-40-luvuilla Natsi-Saksan keskitysleireillä järjestelmällisen tuhoamisen kohteeksi joutuneita, joista pääosa oli juutalaisia. Holokaustin uhrien kokonaismääräksi on arvioitu 11 miljoonaa.

Lähtötekijöillä natsismi ja sukupuolielämä on totuttu saamaan lopputulemaksi jotain mikä yleensä on sairasta tai muutoin tuomittavaa, vaikka nyt sitten orgiat. Voi edelleen ajatella, että koko holokaustin idea on eurooppalaisessa ajattelussa niin vahvasti koodattu, niin kiteytynyt, niin käsittämätön asia, ei koskaan enää, ihmisyyden nollapiste, ja sen seurauksena kuolleiden miljoonien kärsimykset niin pohjattomia, niin pyhiä, että niitä lähestymisen muodot on vastaavasti rajattu äärimmäisen tarkoiksi protokollaa seuraaviksi eleiksi, joista ei poiketa. Voi myös lisätä, että kaikki muut keskeiset kansalliset ja uskonnolliset symbolit on jo aikaa sitten raastettu alas ja arkipäiväistetty, joten holokaustin kaltainen - inhimillisyyteen ja ihmisenä olemisen arvoihin liittyvä - symboli on lähes viimeinen voimissaan oleva tabu. Jos etsittäisiin jo rakoilemaan pyrkivän "eurooppalaisuuden" pienintä yhteistä nimittäjää ja yhteistä tekijää niin se voisi olla tässä.

Tämä tekee siitä myös tehokkaan aseen; asia, jonka nimissä vedotaan miljooniin uhreihin, ei voi olla huono.

Missä mielessä autourheilupomo sitten loukkasi "miljoonia uhreja, selviytyjiä ja heidän perheitään"? Vastaus ei liene hänen ympärileikkaamattomuudessaan, ei sado-masokistisen seksin ei-kosher-luonteessa tai perimmältään edes ihmisten seksuaalirepertuaariin jo iät ajat kuuluneessa larppaamisessa, roolileikeissä "ole sinä natsivartija, minä olen vanki jota ruoskit".

Kyse on enemmän siitä, että holokaustin yksiaineksinen ja kirkas merkityksellinen aura ei voi ottaa lähelleen mitään muuta, ei hipaisuakaan ainakaan mistään niin arkisesta kuin ihmisen sukupuolisuus ja mitä kaikkea se saattaa teettää.

Mielenkiintoista tässä yhteydessä on se, että nimenomaan homoseksuaaleilla on alakulttuurinsa, jossa natsityyliset koppahatut ja muu rekvisiitta vasta tekevät miehen - näitä fantasiahahmoja ikuisti taiteen keinoin tunnetusti maanmiehemme Tom of Finland. Tämä siitä huolimatta, että homoseksuaalit sentään hekin kuuluivat natsien innokkaasti vainoamiin ryhmiin; heitä kuoli keskitysleireillä vähintään 15 000. Ei ole ainakaan julkisuudessa kuulunut homojen keskuudessa kauhisteltavan näiden sankarivainajien muiston häpäisyä.

Ajatellaanpa että Mosley olisikin osallistunut viiden tunnin homo-orgioihin, joissa session muu sisältö olisi pysynyt samana? Olisiko merkityksen kääntö käynyt kuin Chaplinin lipulle? Olisi vain suurpiirteisesti todettu, että julkisuudessa esitetyssä aineistossa oli käytetty homoille ominaisia klisheemäisiä vaateparsia ja heidän suosimaansa fantasia-aineistoa - ja aivan, johtaja Mosley näytti seuhtovan innokkaasti seassa siellä. Mutta eikö mies saa viettää vapaa-aikaansa miten haluaa, kunhan ei tee mitään rikollista? Mosleyn tapauksessa harrastukset eivät ole vaikuttaneet siihen, kuinka hän on työnsä hoitanut. Harvoin, jos koskaan, on FIA:n johtajan tehtäviä hoidettu yhtä pontevasti kuin hänen kaudellaan.

huhtikuu 01, 2008

Viestintätutkimusta

Hiljattain tasavallan presidentin suojauksesta vastaavassa liikkuvan poliisin turvallisuusyksikössä työskentelevä komisario teki tutkimuksen Suomen valtiojohdolle esitetyistä uhkauksista.

Tutkimusaineistona olivat kaikki Supon tietoon tulleet tasavallan presidentteihin ja istuviin ministereihin kohdistuneet uhkaukset vuosilta 1996–2005. Niitä kertyi 146. Ajanjaksolla uhkailtiin eniten pääministereitä, tasavallan presidenttejä ja valtiovarainministereitä.

Maisterin tutkintoon liittyvänä yliopistollisena opinnäytetyönä valmistuneessa tutkimuksessa saatiin muun muassa selville, että uhkailija useimmiten on suomalainen yli 40-vuotias mies. Uhkailija on todennäköisesti joko töissä tai eläkkeellä, ja usein hänellä on vaikea elämäntilanne.

Tyypillistä Suomen valtiojohtoon kohdistetuille uhkauksille on, että ne sisältävät vihaa. Tällaisia tunneperäisiä mielipiteenilmaisuja kohdistuu eniten uhattujen persoonaan.

Tutkimuksessa oli myös käytetty FBI:ltä peräisin olevaa uhkausten nelijakoa suomalaiseen tutkimusaineistoon sovellettuna.

Suorassa uhkauksessa kerrotaan teko ja kohde: "Mä tapan sut ja perheesi kirveellä..."
Epäsuorassa uhkauksessa puhutaan avoimesti väkivallasta, mutta uhkaus on epämääräinen: "Olis hyvä, jos sinut ampuisi joku..."
Verhottu uhkaus vihjaa mutta ei suoraan uhkaa väkivallalla: "Sinä varmaan tiedät itse, miten korvaamaton poikasi sinulle on!"
Ehdollisessa uhkauksessa esitetään vaatimus: "Peruuta puheesi tai kuolet."

Valtiojohdon uhkailusta ei ole tutkija-komisarion mukaan aiemmin tehty Suomessa tieteellistä tutkimusta.


Koska liikkuvalla poliisilla nyt siis on käytössään uusimpiin tieteellisiin huippumenetelmiin perehtynyt viestintätutkija, annoimme viime aikoina paljon julkista kohua herättäneistä puhelintekstiviesteistä kolme viimeisintä hänen arvioitavakseen.

- Tekstiviestejähän lähettelee useimmiten työ- tai vapaa-aikanaan suomalainen 40-60-vuotias miespuolinen ministeri, jolla on vaikea elämäntilanne. Tutkimusajanjaksolla eniten viestejä lähti pääministeriltä ja ulkoasiainministeriltä. Viestit saattavat olla joko tunneperäisiä, suhteen lopettamiseen, uuniperunoihin, ylä- tai alapäähän tai työasioihin liittyviä, taustoittaa tutkija.

- Mitä näihin kolmeen nimenomaiseen viestiin tulee, näkisin ne FBI:n luokituksen mukaan selvästi yläpää- ja työasiaviestintään kuuluviksi.

"Oletko pitänyt puutarhasi kunnossa? (20.02.08 01:12)?"
- Tässä viestijä viittaa kuuluisan valistusfilosofin Voltairen kenties tunnetuimpaan teokseen Candide, sen lopussa olevaan lauseeseen "Hoitakaamme puutarhaamme". Voltaire, joka kyllä FBI:n ja CIA:n kortistossa tunnetaan hyvin ja on luokiteltu A-luokan turvallisuusriskiksi, ei tässä viestintäaktissa liity muuhun kuin selvään yläpääviestintään, ministereille ominaiseen filosofiseen keskusteluun.

"Olen tietysti yksin, muut jo nukkuvat. (20.01.08 01:53)"
- Tämä myös liittyy filosofisiin pohdintoihin ihmisen kosmisesta yksinäisyyden tunteesta kaiken hyörinän keskellä.

"Miten ois koskettaa yökerhossa sua sormilla (20.02.08 01:50)"
- Tämä puolestaan on työasiaviestintää. Näkövam­maisten Keskus­liitto ry:stä on todennäköisesti otettu yhteyttä ministeriin ja pyydetty häntä selvittämään, onko mahdollista tulkita braillekirjoituksella tehtyjä tatuointeja ja muita ihomerkintöjä myös yökerho-olosuhteissa, ja kuinka hyvin niiden sisältämä informaatio tällöin välittyy.

- Näiden analysoitujen viestien perusteella sanoisin kyllä miehenä, komisariona ja tutkijana, että minun on vaikea ymmärtää näistä noussutta kohua.