Kun nykyisin maailmoja järisyttävä ja kaiken ympäriltään polttava rakkaus puhutaan julkisuudessa matalaksi ja suitsitaan ihmissuhdeinsinööritieteeksi ja projektinhallinnaksi, ja myös fyysinen seksuaaliaktiviteetti on samalla tavoin terapoitu taukojumpan kaltaiseksi sykemittaroiduksi kevyttoiminnaksi, sitä joskus kaipaa jotain mikä muuttuvassa maailmassa olisi vielä ennallaan; tulee siis mieleen kysymys, miten pornolla mahtaa nykyään mennä?

Ja etsivä löytää tämän: porno on kadonnut tai se esiintyy toisella nimellä.

Tässä pidättäydytään tarkoituksella kaikista pornon muodollisista määrittely-yrityksistä; jonkinlainen likiarvo löytynee itse kunkin päästä.

Ennen maailmassa pornoon liittyy kaikki sellainen finninaamainen kulttuurinen ylijäämä, joka piti sen voimissaan: nuhjuisuus, niljakkuus, tekninen osaamattomuus, huono valaistus, häpeällisyys, valistuksenvastaisuus. Suomalaisen lähihistorian museossa se sijoittuu samaan vitriiniin kuin humalahakuinen juominen, filtterittömän vihreän nortin polttaminen ja punaisen maidon juominen ja suolaisen voin syöminen, ja nyttemmin myös Aki Kaurismäki. Samalla se tietenkin on Museaalisen Miesliikkeen tunnuskuvastoa ja maailmankuvan ponteva tukijalka.

Pornoa oli aiemmin helppo haarukoida esiin seuraamalla sensuuria, joka liikkuvien kuvien osalta keksittiin melkein saman tien kuin keksittiin liikkuvat kuvatkin. Nyt vain varoitellaan voimakkaista kohtauksista, jotka saattavat olla haitallisia. Sensuurin ja lainsäädännön kautta löytyy vain pornon tämänhetkinen määrittelykehikko: kielletyn alueita ovat pedofilia, nekrofilia ja zoofilia, muut reuna-alueet on enemmän tai vähemmän jo assimiloitu ja television paneelikeskusteluissa selitetty hyväksyttyjen voimisteluharjoitusten joukkoon. Mutta porno olisi tämän tien kautta määrittynyt hyvin pienten erityisryhmien tantereeksi.

Kuten tunnettua, pedofilia ja lapsuuden erotisoiminen ovat tämän hetken keskustelunaiheita. Se taas ei pornoon liity kuin sitä kautta, että siihen(kin) on kytketty kysymys taiteesta, ja saako taiteilija jne. Tämä taas kytkeytyy siihen, että taiteeksi julistaminen on yksi tapa tappaa porno - Nagisa Oshiman Aistien valtakunta menetti paljon lumostaan heti kun keksittiin, että tämä elokuva ei olekaan pelkkä kolmituntinen rynkytys niin kuin tässä on luultu, vaan siellähän on taiteellisia päämääriä, ja sen näin muodoin voi päästää vapaaseen levitykseen. Paheellisuuden aura oli poissa, mikä oli elokuvalle suuri karhunpalvelus.

Jos siis lainsäädäntö ja taide ovat onnistuneet kumpikin osaltaan nakertamaan pornon asemaa, esiintymistä ja myös sen määrittelyä, näkyy edessämme kaksi tietä: joko pitää jäljittää pornon nykyinen olinpaikka tai olinpaikat (”yhteiskunnan pornoistuminen”... voiko näin sanoa?) tai sitten koko käsite porno, pornografia täytyy määritellä uudelleen?

Lähettäjä Etappisika URL | Kommentit (14)

- Ministeri Mauri Pekkarinen, vaalirahoitusilmoitukseenne on kirjattu "tukiyhdistyksen varainhankinta (seminaarit ja taulujen myynti): 37771 euroa". Mitä se tarkkaan ottaen tarkoittaa?

- Nyt täytyy muistaa, että nykyisin toivon itseäni kutsuttavan nimellä the Artist Formerly Known As Cabinet Minister.

- No the Artist Formerly Known As Cabinet Minister, mitä tuo ilmoitus siis tarkoittaa?

- Se tarkoittaa sitä, että tuo rahasumma ei ole luonteeltaan vaalirahoituksen piiriin kuuluvaa rahaa lain tarkoittamassa mielessä, vaan olen sen ansainnut vastikkeellisissa transaktioissa.

- Siis olette esiintynyt seminaareissa ja myyneet tauluja?

- Nämä mainitut seminaarit koostuivat luentaesityksistäni, joissa lausuin Viidan Betonimylläriä, Sokrateen puolustuspuheen sekä Lahtisen monologin Tuntemattomasta sotilaasta. Meni täysille saleille, ja yleisö tuntui pitävän. Kajaanin Runoviikoiltakin on jo kyselty. Taulujen osalta täytyy muistaa, että ne kaikki päätyivät saman keräilijän kokoelmiin.

- Ja hän on siis liikemies Toivo Sukari, yksi Kehittyvien maakuntien Suomi-yhdistyksen puuhamiehistä?

- Nyt täytyy muistaa, että en ole tuollaisesta konsortiosta koskaan kuullutkaan. Ei taideteos kysy ostajansa taustaa, eikä rakkautta taiteeseen voi vähätellä tämänkaltaisin vihjailuin. Mainitsemani keräilijä, joka haluaa pysyä nimettömänä, kuten hänen edustamansa yhdistyskin, halusi saunansa poreallasosaston seinille laatutaidetta, ja hänen mukaansa minun teokseni täyttivät hänen vaativan makunsa asettamat korkeat standardit. Niinpä hän kääntyi puoleeni ja teimme kaupat. Myin hänelle kuusi järvimaisemaa, kaksi auringonlaskua merellä ja kolme lähteellä juomassa olevia peuroja esittävää teostani.

- Mistä lähtein olette harrastanut maalausta?

- Jokaisessa meissä on ainakin pieni pisara luovuutta. Toivottavaa myös on, että itse kukin vaalisi tätä pisaraansa eikä antaisi sen yhä kovenevia arvoja edustavassa kilpailuyhteiskunnassa täysin sammua. Sanotaanhan, että politiikka on mahdollisen taidetta, ja allekirjoitan tuon täysin. Tämän lisäksi minulle on myös annettu tämä taito loihtia kankaalle värejä ja muotoja, joilla voin ilahduttaa kanssaihmisiäni ja välittää heille positiivista elämänasennetta - olisi väärin heitä kohtaan jättää kykyni käyttämättä.

- Äänestäjänne varmaan ilahtuivat aikoinaan siitäkin, kun 1980-luvulla asemaanne hyväksikäyttäen väen väkisin loihditte heille 18 miljoonaa maksavan sillan Korpilahdelle?

- Tilastollisesti tarkastellen olen teollani pelastanut monen ihmisen hengen, aiemmin paikalla ollut lossiyhteys on - kovalla tuulella varsinkin - hyvin onnettomuusaltis tapa ylittää vesistö, ajatellaanpa vain lapsiperheitä. Kuinka vaikeaa onkaan pitää silmällä kaikkia niitä pieniä elämäniloisia vesseleitä, jotka lossikuljetuksen aikana säntäilevät sinne tänne ja saattavat lossin reunalta liukastuen vajota hyiseen veteen? Olen monasti saanut kentältä kiitollista palautetta juuri siitä, kuinka turvallista lastenkin kannalta on nyt suorittaa ylitys sillan kantta pitkin.

- Kuulutteko jo Suomen Taiteilijaseuraan?

- En vielä ole missään taiteilijajärjestössä jäsenenä, mutta ensimmäiset apuraha-anomukset ovat jo sisällä. Kuulemma myös on hyviä toiveita siitä, että niihin suhtaudutaan asianomaisilla tahoilla suopeasti. Olisikin järkyttävää, jos minusta tulisi yksi sellainen taiteilija lisää, jonka rahoitus, verotuskohtelu ja työtilat olisi järjestetty yhtä huonosti kuin niiden muitten. Minun tehtäväni on olla esimerkkinä ja toimia uudenlaisen taiteilijaimagon puolesta julkisuudessa.

- Te myös the Artist Formerly Known As Cabinet Minister olette tietojemme mukaan käyttäneet voimasanoja, kun teiltä on kyselty vaalirahoituksestanne. Tällainen ei ole aiemmin kuulunut lainkaan Teidän tyyliinne.

- Nyt täytyy muistaa, että me artistit olemme hyvin impulsiivisia.

- Silkkinen kaulahuivi ja musta baskeri kieltämättä pukevat Teitä, samoin vaiheillanne leijuva hienoinen absintin tuoksu.

- Kiitos.

Lähettäjä Etappisika URL | Kommentit (30)

Avaruusluotain Pioneer 10 laukaistiin 1972, ja ensimmäisenä luotaimena se poistui aurinkokunnastamme kymmenisen vuotta myöhemmin jatkaakseen matkaansa tähtienvälisessä avaruudessa.

Sen on laskettu ohittavan Härän tähdistöön kuuluvan Aldebaranin (α Tau, "Härän silmä") noin kahden miljoonan vuoden kuluttua.

Pioneer 10 vei mukanaan eräänlaista pullopostia mahdollisesti vastaantulevalle älylliselle avaruuden asukille: luotaimen mukana on kullattu laatta, johon on kaiverrettu vedyn kaaviokuva, Aurinkokunnan sijainnin ilmaiseva kartta sekä kuvaus planeetoista.

Tämän lisäksi laatassa on kuvattu kaksi alastonta ihmishahmoa, nuorehkot mies ja nainen. Mieshahmon oikea käsi on kohotettuna tervehdysasentoon.

Kultalaatan sanoma ainakin ihmisille on selkeä: täällä asumme, tältä näytämme ja tulemme rauhallisissa aikeissa.

Tai sitten ei. Kritiikkiä tuli siitä, että vain miehen käsi on tervehdysasennossa, feministipiireissä katsottiin tämän viittaavan laatan naisen alistettuun asemaan; samoin kritisoitiin sitä, että ihmishahmot selvästi olivat kasvonpiirteiltään valkoihoisia ("kaukaasialaisia"), antaen näin vinoutuneen kuvan tilanteesta Maassa.

Tarinan mukaan – ja tarinat kertovat paljon riippumatta siitä ovatko ne totta vai eivät – yhdysvaltalaiset lehdet myös sensuroivat kuvissaan kultaplakaatin hahmojen genitaalialueita. Karvoitus hahmoilta puuttui alunperinkin, hiukset poisluettuna. Tarina kertoo myös, että alkuperäiseen laattaan jouduttiin tekemään korjauksia juuri näille alueille; mieshahmoa kuuluu tältä osin hieman typistetyn ja naishahmon ulkosynnyttimien muotoilu on avaruuteen singotussa versiossa alkuperäistä "vähemmän eksplisiittinen".

Los Angeles Times sai lukijoiltaan suuttuneita kirjeitä, joissa Yhdysvaltain avaruushallintoa syytettiin siitä, että se käytti veronmaksajien rahoja "lähettääkseen säädyttömyyksiä avaruuteen".

Mitä ne meistä Aldebaranissakin ajattelevat?

Lähettäjä Etappisika URL | Kommentit (30)

1. On kysyttävä: kuinka Huizingan kaltainen tuomari pääsee puhaltamaan näin tärkeää ottelua? Mies oli täysin vailla linjaa, ja selvästi puolueellisena antoi suomalaisille kolme täysin käsittämätöntä kaksiminuuttista samalla kun katseli venäläisten sikailua läpi sormien.

2. Venäjän kolmas alivoimamaali olisi pitänyt hylätä. Trotski oli selvästi paitsiossa ja Raskolnikov häiritsi sääntöjen vastaisesti lyömällä Bäckströmiä takaraivoon.

3. Bykovilla on ollut Sheddeniä enemmän aikaa hitsata leveämmästä materiaalista saumaton ryhmä jonka kemiat toimii.

4. Toinen varvi, eka vaihto, siinä oli mahdollisuus irrota jäästä proletaaripuolustuksen ja nöyrän viisikkopelin kautta ihan vaan vetämällä rouheaa perussettiä ja fortknoxiaanisesti pitää sumppu kiinni mutta kuolemanpelin hoitotahtotila hukattiin myllymattiin ja mujaheedia peluuttamalla pian oltiin sitten ploonpuuki auki kun viipurinlahdella neljäkytäneljä ja vasili tackaropockar ja kolauttaa torveen.

5. Hävitystä ottelusta oppii enemmän kuin voitetusta.

6. Niin kuin olen alusta asti sanonut, Sheddenin kaltainen b-luokan kyky oli täysin väärä valinta luotsaamaan Suomen A-maajoukkuetta.

7. Kalevi Kummolan syytä kaikki. Se on niin tyhmän näköinenkin.

8. Tässä nyt niitettiin sen vinosuuntauksen katkeraa kalkkia joka alkoi jo 1960-luvulla kun alettiin syödä arkisinkin pullaa ja lapsille piti sitten hankkia alle kymmenvuotiaina silmälasit.

9. Meitä on vain viisi miljoonaa.

10. Suomen mies viihtyy parhaiten yksinään luonnossa.

Lähettäjä Etappisika URL | Kommentit (17)

Ruotsin tiehallinnon turvallisuusasiantuntija Claes Tingvall kertoi Expressen-lehdelle, että autonvalmistaja General Motors on käyttänyt kaikkiaan kymmentä kuollutta ihmisruumista törmäystesteissä. Kuolleet olivat Tingvallin mukaan tehneet ruumiistaan luovutustestamentin.

- Tietynlaisiin testeihin on välttämätöntä käyttää ihmisruumiita, totesi Tingvall haastattelussa. - Se kuitenkin koituu meidän kaikkien hyödyksi parantuneena liikenneturvallisuutena. Ja voisiko hieman runollisesti sanoa, että ruumiit ovat yhteistyökumppaneina pyyteettömiä, ne eivät etsi omaa etuaan, eivät katkeroidu, eivät muistele kärsimäänsä pahaa, eivät iloitse vääryydestä; ja kaiken ne kestävät - paitsi oikein perkeleellistä rysäystä. Silloin kyllä niin sanotusti paketti ei oikein pysy kasassa. Mutta on se kanssa sitten komeaa nähtävää kun oikein testatessa roiskuu, paljon parempaa kuin elokuvissa. Ne ovat myös huomattavasti halvempia kuin näissä hommissa joskus käytettävät nuket. Ja arvostelijoille sanoisin, että turha valittaa, mitäs testamenttasivat.

General Motorsin henkilöstöpäällikön Bela Lugosin mukaan suuntaus on selvä. - Useissa maissa jatkuvasti kohonneet henkilöstökulut ovat vaikuttaneet yritysten kannattavuuteen kielteisellä tavalla, joten on ollut pakko miettiä uudentyyppisiä rekrytointipoliittisia toimenpiteitä. Ja kun on ilmennyt, että monet haluavat kuoltuaankin ilmaiseksi toimia vapaan markkinatalouden piirissä, ovat kuolleet elimistönluovuttajat olleet luonteva yhteistyötaho. Tulevaisuudennäkymät ovat myös hyvät, meissä kaikissahan asuu pieni kuollut. Sanottaisiinko niin, että elävät ovat valitettavasti hinnoitelleet itse itsensä kilpailusta ulos, mainitsee Lugosi.

- Kyllä uudet markkinat selvästi tässä ovat hakemassa muotoaan, kertoo ruumiidenvälitysfirma Body International Inc.:n kehitysjohtaja Torsten Mengele. - Näkisin tämän niin että kun näiden eläinten oikeuksien kanssa aletaan meuhkata niin sillä puolen menee herkäksi ja pitää vähän katsoa, mutta sitten taas täällä ihmispuolella vastaavasti helpottaa, edustamani taho, tai eräät alihankkijat, ovat välittäneet inkoilta vai mitä ne on ostettuja munuaisia ja sarveiskalvoja tarjousten perusteella uusiokäyttöön eikä koira ole perään haukuskellut. Ja kyllä meillä sellainen visio on, että kierrätys- ja rationaalinen hyötyajattelu saa valtaa, turha tuhlaus on saatava kuriin. Suomen kohdalla kyllä taitaa ikävä kyllä olla niin että ei se asujaimisto kelpaa kuin vapaan minkin rehuksi, koodivirhettä on kovasti perimässä. No tuo pyöreäpäisyys ehkä nyt on ainoa, jos keilapallomarkkinoilla olisi tuolla kallonmuodolla jotain responssia odotettavissa.

Lähettäjä Etappisika URL | Kommentit (21)

Kun yksittäinen tavara, lopputuote, hyödyke putkahtaa tehtaassa liukuhihnan päästä pahvilaatikkoon, se on yksi sadoistatuhansista tai miljoonista kaltaisistaan.

Jos kyseessä on esimerkiksi saippua, sillä on tietty käyttöarvo (pesun yhteydessä se irrottaa likaa ja kuollutta solukkoa ihon pinnasta tehokkaammin kuin pelkkä vesi) ja vaihtoarvo (paljonko se maksaa). Näistä jälkimmäiseen on markkinointihenkilöiden ripeiden toimien tehtävänä pumpata ihmissilmälle näkymätöntä auraa ja blingblingiä ("yhdeksän kymmenestä elokuvatähdestä irrottaa likaa ja ja kuollutta solukkoa ihonsa pinnasta juuri tällä saippualla"), mikä taas reaalimaailman puolella kristalloituu korkeampana hintapyyntönä ja kassaanmaksuna.

On ainakin kaksi tapaa antaa massatuotetulle tavaralle yksilöllisyys, lahjoittaminen ja keräily. Lahja singularisoi tehokkaasti, se ei enää ole mikä tahansa laavalamppu, vaan "Elviira-tädiltä häälahjaksi saatu laavalamppu".

Keräily on tutkijan sanoin tapa tehdä tavarasta "tavaraopillisesta käyttöarvostaan vapaa olio". Elvis Presleyn kuolinpesästä ostetulla saippualla ei kukaan tohdi irrottaa likaa ja ja kuollutta solukkoa ihonsa pinnasta, vaan Kuninkaan saippua päätyy vitriiniin tai pankin holviin, osaksi laajempaa Elvis-kokoelmaa. Tässä mielessä keräily on luonteeltaan patologista, kieroutunutta kulutusta, joka pyrkii pysäyttämään tavaran ja rahan välisen kiertokulun ja niiden keskinäisen yhteistyön ja avunannon.

Keräilyssä on alitajuinen maaginen ulottuvuutensa, halu saada omaksi ainakin osa esineen aikaisemman omistajan auraa, karismaa, henkeä, sielua tai olla sellaiseen yhteydessä käsinkosketeltavan materian kautta.

Traumaattinen tilanne keräilijälle on sellainen, kun kokoelma tulee täydelliseksi, on saatu kasaan esim. kaikki ennen presidentti Sukarnon aikaa Indonesiassa leimatut postimerkit tai Wedgwoodin kuuluisan "Jasperware"-sarjan kaikki keraamiset pöntöt ja purnukat 1700-luvun lopulta. Maailmalta on raportoitu tapauksista, jolloin kokoelmansa täydelliseksi saanut keräilijä on menettänyt elämänhalunsa tai jopa ajautunut itsemurhaan.

Keräilyä voi yrittää ulottaa myös aineettomiin hyödykkeisiin muuntamalla ne jollain tavoin esineelliseen muotoon, esimerkiksi tehtyjä ulkomaanmatkoja seuraa nykyisessä elämänmuodossamme aina loputon valokuva-albumien ja filmitallenteiden laahus.

Ja tietenkin: keräilyllä jäsennetään oma henkilöhistoria ja annetaan siitä tulkinta. Tuttujahan ovat piirongit ja kirjahyllyt, joissa rippi- ja ylioppilaskuvista yms. muistoesineistä rakennettu alttari kertoo yksittäisen ihmisen elämäntarinan virallisen version. Oma alalajinsa on jonkinlainen kombinaatio tieteellisyyteen pyrkivästä ja turismilähtöisestä tavarakeräelmästä, jollaisesta Suomessa tunnetuimpia esimerkkejä lienee Helinä Rautavaaran maailmanmatkoillaan keräämä esinekokoelma.

Suurmiehen tai -naisen lesken tai muun lähisukulaisen kohtalo on joskus mestarin tai mestarittaren poismenon jälkeen jäädä loppuiäkseen kokoelman vaalijaksi, museovirkailijaksi omaan kotiinsa.

Lähettäjä Etappisika URL | Kommentit (29)

Blogi nousi taas autistisen yksinpuhelun lammikosta kuin John Miltonin Saatana:

Hän jättivartalonsa oikaisten
nous lammikosta; kahden puolen väistyin
pois vyöryi tuli tuimin kielekkein
ja keskelle jäi hirvittävä kuru.

Uudistunut Blogilista.fi on saman tien ehostanut tämänkin blogin. Blogilista.fi:stä tulleen komennon mukaan näköjään sisällöllisiä avainsanoja ovat täällä tällä haavaa seuraavat:

Avainsanat

* askartelu
* decoupage
* keräily
* kirppis
* koirat
* käsityöt
* luonto
* pajutyöt
* puutarha
* ruoka

Nyt vaan suoraan päin, decoupage ja pajutyöt siintävät horisontissa.

Lähettäjä Etappisika URL | Kommentit (6)

Teknisen kehityksen alttarille on joskus kannettava raskaitakin uhreja. Sellainen hetki on nyt koittanut tämän blogin mahdollisille kommentoijille. Teknisistä syistä tänne lähetetyt kommentit eivät nimittäin juuri nyt pääse näkyville.

Tilanne korjaantuu toivon mukaan piakkoin. Siihen asti täällä vallitsee monologin valtaherruus.

Lähettäjä Etappisika URL | Kommentit (17)

Sosiologiklassikko Émile Durkheim oli sitä mieltä, että rikollisuus on yhteiskuntaelämään kuuluva normaali ilmiö. On mahdotonta ajatella yhteiskuntaa, josta se kokonaan puuttuisi.

Jos jonkin rikollisena pidetyn teon esiintyminen ihmisten voimistuvan kollektiiivisen yhteistuntemuksen kautta vähenee tai se kokonaan katoaa, merkitsee tämän yhteistuntemuksen voimakkuus myös sitä, että samalla vahvistuvat myös tuon yhteistunnon heikommat tilat. Tämä puolestaan tarkoittaa, että aikaisemmin vain moraalisena hairahduksena pidetystä asiasta tulee yhä suuremman paheksunnan kohde ja se saattaa muuttua rikokseksi.

Durkheim kehottaa kuvittelemaan "pyhimysten yhteiskuntaa, esimerkillistä ja täydellistä luostaria." Siellä "varsinaiset rikokset olisivat tuntemattomia, mutta maallikosta vähäisiltä näyttävät hairahdukset aiheuttaisivat siellä saman skandaalin kuin tavalliset rikkomukset tavallisessa tajunnassa."

Durkheimin ajatuksenjuoksu näyttää toteutuneen ainakin kahdella inhimillisen yhteiselon alueella. Poliittisesti korrektin kielen vaatimuksessa on luostarielämän piirteitä - se tuntuu myös suomalaisessa ympäristössä hienokseltaan implantilta siinä mielessä, että yhteiskunnallinen ja historiallinen tilanne ovat täällä erilaisia kuin vaikkapa Yhdysvalloissa tai Britanniassa.

Toinen alue on vanhastaan ollut valtioiden keskinäisten suhteiden hoitaminen, nenänhieronta ja diplomatia, jossa väärän signaalin lähettäminen johonkin päin voi olla kovin skandalöösiä. Ei voi välttyä vaikutelmalta, että kun Suomi nyt on eurooppalaisempi kuin Eurooppa itse, se pyrkii hienoille kutsuille päässeen keskiluokkaisen päivällisvieraan tavoin noudattamaan vastaopeteltua ruokailuetikettiä totisena, virheitä alituiseen peläten. Ja keskustelee: Kiinassa voidaan polkea ihmisoikeuksia, mutta minun tuntoni on puhdas; ryhdikkäästi osallistuin tai jätin osallistumatta olympiakisojen avajaisiin... Tärkeä on tämä signaali ja siitä keskusteleminen, ei niinkään muu toiminta tai toimimatta jättäminen.

Sitten on sitä oikeaakin rikollisuutta. Suomessa harjoitetun alkoholipolitiikan ja väkivaltarikollisuuden välinen yhteys on tilastollisesti selkeä. Mutta niin kauan kun pääosa henkirikoksista tapahtuu ns. syrjäytyneiden kesken, sen herättämä julkinen keskustelu pysyttelee kysymyksissä jotka liittyvät veronmaksajille aiheutuneisiin kustannuksiin. Durkheimilaisittain sanottuna tällainen rikollinen tavataan nähdä "eräänlaisena loisaineksena, outona ja mukautumattomana henkilönä, joka on tuotettu yhteiskunnan uumenissa."

Hätäännystä aiheuttavat ainoastaan sellaiset henkirikokset, jotka eivät kuulu joukkoon, kuten Myyrmannin pommiräjähdys 2002 ja Jokelan koulusurmat 2007. Ne puidaankin joukkotiedotusvälineissä viimeistä tiedonmurua myöten, selitetään ja annetaan niille merkitykset.

Saamme tietää että ne ovat yksittäistapauksia.

Lähettäjä Etappisika URL | Kommentit (48)