Juuri tulleen tiedon mukaan ulkoministeri Alexander Stubb ehti kaiken kiireensä lomassa viettää keskiviikkona teatteri-iltaa lastensa kanssa Svenska Teaternin Kungen i Mumindalen-ensi-illassa.

Ulkoasiainministeriön tiedotusyksiköstä kuitenkin ilmoitettiin, että kyseessä oli puhdas erehdys.

- Ulkoministeri Stubb luuli näytelmän nimen perusteella, että kysymyksessä olisi ollut hänen uraansa ja tulevaisuuttaan käsittelevä seminaari. Pahoittelemme hänen osallistumistaan ensi-iltaan. Vi beklagar.

- Ulkoasiainministeriön tiedotusyksikön tiedottaja, pitääkö paikkansa tieto, että Gorin kapungissa, liki Georgian ja Etelä-Osseetian rajaa, oltaisiin puuhaamassa ulkoministeri Stubb’n näköispatsasta, siihen Isä Aurinkoisen patsaan viereen, koskapa hän henkilökohtaisesti lopetti sotatoimet alueella ja pakotti arvovallallaan sotivat osapuolet tulitaukoon?

- Patsashanke on tiettävästi vasta alkuvaiheessa, joten on ennenaikaista vielä puhua siitä. Onhan siitä kyllä puhetta ollut, mutta katsotaan nyt.

- Entä kuinka ulkoministerin kunnon ajoitus onnistui, hänhän juoksi hiljattain Helsinki City Marathonilla oman ennätyksensä, 3:31:25? Vieläkö tästä saadaan nipistettyä?

- Häntä kyllä puolimatkasta asti pisti ja kramppasi vatsassa. Apua tähän ei oikein saatu siitäkään että ulkoministeri ajatteli saamiensa ohjeiden mukaisesti kollegansa Condoleezza Ricen sääriä. Viimein kun hän keksi vaihtaa ne presidentti Halosen sääriin ja teki odotetusti sitä myöten vallukonoset eli heitti laatan, hän sai vauhdin pidettyä tuossa suunnitellussa; kramppi ja Halonen verottivat kuitenkin kokonaissuoritusta sen verran, että 3:10 jäi alittamatta. Mutta tästä on hyvä jatkaa.

- Ulkoasiainministeriön tiedotusyksikön tiedottaja, onko siis niin, että ulkoministeri Stubb on itse esittänyt toivomuksen, että hänelle ei EU:n ylimääräisessä huippukokouksessa ensi maanantaina kateta lainkaan lautasta, koska presidentti Halonen on säärineen paikalla?

- Viittaan edelliseen vastaukseeni. On kaikin tavoin parempi että hän syö keittiössä palveluskunnan seurassa, siellähän usein tunnelmakin on epämuodollisempi ja välittömämpi.

- YLEn teettämän kyselyn mukaan ulkoministeri Stubb on presidenttipelissä myös noussut kärkikolmikkoon. Millainen vaikutus tällä tuloksella on Stubb’n toimintaan? Alkaako hän määrätietoisesti jo kampanjoida tulevan presidenttiytensä eteen?

- Ei lainkaan. Hän on pysynyt omana nuorekkaana itsenään. Hän tosin joutui kiireisiinsä vedoten kieltäytymään osallistumasta juuri alkavaan Big Brother-kilpaan, jota niin monet äänestysikäisetkin seuraavat, eikä valitettavasti päässyt edes juontamaan Big Brother extra -lähetyksiä. Aikataulu ei yksinkertaisesta antanut myöten.

- Eikö tuo ulkoministerin työ kuitenkin ole aika lokoisaa? Stubb’n edeltäjäkin ehti hommaa hoitaessaan laiskanpulskeasti verkostoitua ja lähettää tekstiviestin poikineen oman hallinonalansa ulkopuolisillekin toimijoille ja kontaktipinnoille.

- Ulkoasiainministeri on hyvin kiireinen myös vapaa-aikanaan. Pitkillä työmatkoilla hän sudokun ja vaikeiden ristisanatehtävien ratkaisemisen lisäksi on kertomansa mukaan päässyt jo lähelle kuuluisan ns. Hilbertin kymmenennen ongelman ratkaisua; kysymyshän on siitä, onko olemassa ratkaisualgoritmia Diofantoksen yhtälöille, jotka siis ovat kokonaislukukertoimisia yhtälöitä. Ja ratkaisuiksi hyväksytään vain kokonaislukuja. Ongelman on aiemmin ajateltu olevan ratkaisematon, mutta ulkoasiainministeri Stubb on ilmoittanut olevansa jo hyvin lähellä kokonaisvaltaista ratkaisua.

- Aha.

- Lisäksi hän on eräänlaisessa hälytysvalmiudessa koko ajan. Kotiplaneettansa peruina hänellä on röntgenkatse ja huipputerävä kuulo, ja jos hän näitä hyväksikäyttäen saa tiedon että jossain maapallolla on maanjäristys katkaissut kaarisillan ja lapsia täynnä oleva koulubussi on putoamaisillaan tyrskyihin, tai Veikka Gustafsson kavereineen tarvitsee apua K2:n tuulisilla rinteillä, tai Lex Luthor on keksinyt jotain muuta ilkeää, on ulkoasiainministerin tehtävä se mikä ulkoasiainministerin on tehtävä: tuota pikaa lähimpään puhelinkoppiin vaihtamaan ulkoasiainministerivaatteet päälle ja ei kun salamana apuun!

- Mutta nykyisinhän puhelinkoppia ei hevin mistään löydä.

- Sasse! Tämä onkin ensimmäisiä epäkohtia joihin tullaan puuttumaan kun Smallvilleen saadaan toimen presidentti!

- Ulkoasiainministeriön tiedotusyksikön tiedottaja, kiitos haastattelusta.

- Kiitos itsellenne.

Lähettäjä Etappisika URL | Kommentit (10)

Rakas Taivaallinen Isä,
Tero Pitkämäki, Suomi, miesten keihäs, tässä taas hei!

Näin aluksi korjaus edelliseen iltarukoukseen: voitko Taivaan Isä pyyhkiä yli sen kohdan, missä pyysin Sinua erityisesti siunaamaan kotikaupunkini kaupunginjohtajaa, kaupunginkanslian henkilökuntaa, kaupungin teknistä johtajaa, kaupungininsinööriä, kaavoituspäällikköä, kaupungingeodeettia, kaupunginarkkitehtia ja rakennustarkastajaa. Tämä siunaus voidaan nyt hyllyttää ainakin joksikin aikaa, omakotitonttia tuskin käyvät minulle näillä suorituksilla siellä mittailemaan. Korkeintaan tulee tylsä puhe, kahvit ja kaupungin viiri.

Ja sitten itse asia, jota olen käsitellyt ainakin jo viime tiistain, keskiviikon ja perjantain iltarukouksissa: Herra Sebaot, vaikka nyt meninkin jossain haastattelussa puhelemaan sellaisia että ”arvokisojen lähestyessä rukouksilla haetaan henkistä rauhaa ja voimia kestää paineet” ja että ”pyydän rukouksissani, että onnistuisin itse kisoissa eikä kukaan epäonnistuisi” niin en nyt sentään tarkoittanut, että niiden muiden pitäisi onnistua minua paremmin. Ajatus rukouksessa oli, kuten Sinä hyvin tiedät, että Thorkildsen heittäisi johonkin tuohon sanotaan 83,50-84,50 pintaan, ja meikä tuollaista yli yhdeksänkymmenen kaarta. Tämän Kovalsin olisit, ikiaikojen Jumala, voinut laittaa vaikka yliastumaan kaikki heittonsa.

Mistä tämä nyt oikein kiikasti, Isä? Asianhan piti olla sovittuna. Olen tutkinut Sanaasi ja pitänyt käskysi. Et kai pahastunut siitä, Isä, kun epähuomiossa laitoin nimen siihen pakana-adressiin? Asia on jo korjattu eikä Sinun tulisi sitä enää muistella, vaikka tunnetusti vähäpätöisinkään asia ei sinulta jää huomaamatta, ja varsinkaan ne. Ja heitinhän minä Sinun suuremmaksi kunniaksesi keihään musulmaanin munuaiseen pystyyn viime vuonna Roomassa, etkö sitä muista?

Rakas Taivaan Isä, valista minulle kasvosi ja anna minun pelastaa omat kasvoni Ruotsi-maaottelussa; en nyt tarkoita ainoastaan keihäskisan voittoa, sillä eihän naapurista vastusta juuri löydy, vaan sitä että pistäisit kepin lentämään ainakin yli tuon mitä Kuortaneella silloin heitimme yhdessä, 91,53 - muistatko, Herra? Eikä maailmanennätyskään haittaisi.

En nyt uhkaile sinua, Herra, mutta miehen on ajateltava uraansakin: onpa käynyt mielessä tässä sekin vaihtoehto, että jos kollegasi Allah on siivittänyt profeettansa Janne Holménin piikkareita siihen malliin että on tähän mennessä lohjennut jo yleisurheilun EM-kisojen kultamitali ja Suomen ennätys, niin pitäisikö tässä Koraani hankkia minunkin? Tämä ei ole mitään henkilökohtaista, oi Herra. Toivoisin vain että yrittäisit nyt Sinäkin parhaasi. Katsotaan sitten mihin se riittää.

Ei muuta. Nuku hyvin, toivoo Tero Pitkämäki, Suomi, miesten keihäs.

Amen.

Lähettäjä Etappisika URL | Kommentit (4)

Turun kauppakorkeakoulun Porin yksikkö, Porin ylioppilasteatteri ja Vaasan Tiedepuiston yrittäjyyskoulutuksen Business Road ovat käynnistämässä yhteistyötä, jonka tavoitteena on kehittää uusia teatterilähtöisiä menetelmiä yrittäjyyden opetukseen ja tutkimukseen.

Yhteistyöhankkeen ensimmäisenä tuotoksena tehdään liikemies Toivo Sukarin yrittäjäurasta kertova näytelmä.

- Näytelmässä tehdään taiteen keinoin näkyväksi niitä voimia, jotka vievät yrittäjää eteenpäin. Näytelmän avulla pyritäänkin avaamaan sitä tunnemaailmaa, jossa yrittäjä tekee ratkaisujaan, näytelmän ohjaaja Aarni Moisala kertoo.

---

- Ohjaaja Moisala, eikö näiden yrittäjää eteenpäin vievien voimien näkyväksi tekemiseksi olisi riittänyt ne perinteiset powerpointit jossa lukee ranskalaisin viivoin ne palavat halut toteuttaa unelmansa, määrätä itse ajankäytöstään ja pyrkimys itsensä kehittämiseen ja mitä niitä nyt onkaan rahanahneudelle synonyymejä keksitty? Eli mikä tolkku tässä nyt on?

- Ei, kyllä tämä näytelmän katsominen avaa tunnemaailmaa aivan eri tavalla: sitä ei ulkopuolinen tiedä kuinka hyvä tunnemaailma on silloin kun homma sujuu ja rahaa tulee lujasti, ja kuinka daun voi sitten yrittäjän tunnemaailma olla jos hommat oikeen menee poskelleen. Mahdotontahan tätä on esittää luentomonisteessa.

Näytelmä myös osoittaa, kuinka yrittäjyys ja yrittäjät ovat keskeisessä roolissa koko yhteiskuntaelämää ja sen kehitystä ajatellen.

Yrittäjäkoulutuksen kannalta näytelmän teho perustuu ihan sille myöhäisstanislavskilaiselle idealle että kun tarpeeksi näyttelee yrittämistä niin se alkaa jo mennä ihan täydestä - näinhän monet tunnetut teatterinäyttelijätkin ovat kertoneet kuinka rooli on jäänyt päälle kun sen on kunnolla sisäistänyt. Ero tässä vain on se että kun näyttelijä tällaisessa tilanteessa hakeutuu hoitoon niin yrittäjänäyttelijä lähetetään liike-elämään näyttelemään.

Sukarin elämäkerran sisäistämisen kautta talouselämä toivoaksemme saa joukon reippaita Sukari-Jugendin edustajia perustamaan kalustehalleja ympäri Suomea ja auttamaan poliitikkoja näiden ikuisessa rahapulassa.

Ja onhan tässä muitakin hyviä puolia, kuten se että nouseehan tässä meillä omakin profiili samalla. Vanhanaikaisempi tylsä yrittäjyyskoulutus ei juuri ole medioita kiinnostanut, nyt sentään ollaan otsikoissa.

- Missä vaiheessa Toivo Sukarin elämästä kertova näytelmä tällä hetkellä on?

- Olemme Topin kanssa hioneet kässäriä tässä jo jonkin aikaa, ja päälinjat alkavat olla selvät. Muutama suurempi joukkokohtaus ja siihen väliin psykologisia teräväpiirtoja Topin persoonasta ja kulloisestakin yrittäjyystahtotilasta. Tarkoituksena on kattaa Topin koko huima elämänkaari aina näihin päiviin.

Käytännön tasolla on tietenkin niin, että vaikeimpia toteuttaa ovat suuret joukkokohtaukset, joita näytelmään sisältyy useita. Tässä mielessä kenties hankalin on se, kun Topin johtama taisteluosasto Sukari katkaisi vuonna 1939 puna-armeijan 18. divisioonan huoltotien Lavajärven alueella. Paljon tätä helpompi ei tietysti ole sekään episodi, jossa Topi ja Louise Bryant seikkailevat lokakuun vallankumouksen pyörteissä Pietarissa 1917 ja todistavat Talvipalatsin valtausta. Edelleen ongelmien edessä ollaan siinä käsikirjoituksen kohdassa kun Topi lukee Washingtonissa Yhdysvalloissa kuuluisan I Have an Ideapark Dream-puheensa 1963. Ja entäpä Topin Aasian-ratsastus vv. 1906–1908? Näissä on haastetta kerrakseen. Onneksi tämäntyylisten kohtausten spesialisti Åke Lindman on luvannut apuaan. Voi myös olla että vedetään turkkalaisella simultaanikerronnalla tämä homma.

Huomattavasti helpompaa tulee olemaan sen kuvaaminen, kuinka Topi Suomen presidentinvaaleissa 1956 antoi sen kuuluisan ”ratkaisevan äänen”, jolla Urho Kekkonen valittiin presidentiksi, samoin kuin näytelmän loppupuolen dramaattinen nousu, kun Brutus, Cassius, Casca ja Charlotte Corday tulevat salamurhaamaan porealtaassaan tilikirjoja lukevaa Topia - ja luonnollisesti epäonnistuvat; tämän verran voin juonta tässä paljastaa.

Voin vielä kertoa, että näytelmän Hihittelevien Maalaiskundien Suomi-osassa monet julkisuuden henkilöt kuten Matti Vanhanen ja Mauri Pekkarinen tekevät vahvaa presenceä huokuvat suoritukset cameo-rooleissaan. Heidän osallistumisensa tuo näytelmälle myös lisänäkyvyyttä.

Kaiken kaikkiaan siis näyttää hyvältä. Olemme myös jo suunnitelleet jatkoa näin alkavalle Suurmiesyrittäjiä-sarjallemme; seuraavaksi kuvataan Vesa Keskisen taistelua arvostetuksi yrittäjäksi ja yhteiskunnalliseksi vaikuttajaksi.

- Mikäs siinä sitten. Onnea vaan ja kiitos haastattelusta.

- Kiitos.

Lähettäjä Etappisika URL | Kommentit (4)

- Valtiosääntöoikeuden emeritusprofessori Antero Jyränki, kommentoitte hiljattain sisäasiainministeriön kansliapäällikkönimitystä, jossa valtioneuvoston ja presidentin kannat menivät ristiin. Valtioneuvosto esitti yksimielisesti virkaan Ilkka Laitista, presidentti sen sijaan nimitti Ritva Viljasen.

- Kyllä.

- Tilanteessa ennen varsinaista nimitystä totesitte sanomalehti Suomenmaan haastattelussa seuraavasti: ”Jos Halonen nimittää Viljasen virkaan, se merkitsee avoimesti sitä, että tasavallan presidentti todella käyttää valtaa riippumatta siitä, mitä valtioneuvosto ajattelee.” Haastattelussa sanoitte lisäksi muun muassa näin: ”Oikeuskäytäntö on mennyt sitä linjaa, että syrjinnästä voidaan puhua, jos päivänselvästi pätevin ehdokas on jätetty valitsematta useista hakijoista, ja taustalla on ollut toisen sukupuolen asettaminen huonompaan asemaan.”

- Kyllä.

- Olette nyt jokusen vuosikymmenen ollut näissä valtiosääntö- ja presidentin valtaoikeusasioissa maan johtava auktoriteetti ja asiantuntija, joka on käynyt heittämässä tämäntyyppiset kommentit milloin missäkin aina kun joku on keksinyt pyytää. Teitä tämä rooli ei tunnu pitkästyttävän?

- Ei lainkaan. Mukavaahan se on kun tullaan televisioon tai sanomalehteen pyytämään. Että joku tällaista vanhaa miestäkin muistaa. Ja sitten on oikeusministeriön selvitysmiehenäkin tässä oltu.

- Kuis noin muuten?

- No hoidan kuntoa sauvakävelyryhmässä. Sateella kuntoilemme sisällä, voimistelusalissa silloin ringissä istutaan ja heitellään rantapalloa. Luontodokumentteja tulee teeveestä seurattua.

- Sopiiko että palataan asiaan kun perustuslain muutoksen valmistelu alkaa? Tai viimeistään seuraavien presidentinvaalien alla? Tultaisiin taas kyselemään presidentin valtaoikeuksista?

- Kyllä sopii. Tervetuloa.

- Kiitos.

- Kiitos.

Lähettäjä Etappisika URL | Kommentit (2)

Tutkija ja erikoislääkäri Anu Putkonen on väitöskirjaansa varten tutkinut kaikkia Suomen vankiloissa vuosina 1983-1991 istuneita henkirikoksen uusijoita ja näiden lapsia.

Tutkimus osoitti, että väkivaltarikollisten jälkeläiset syyllistyvät hyvin todennäköisesti rikoksiin. Perintötekijät saattavat altistaa henkilöitä selvästi rikoksen poluille, näin varsinkin epäsuotuisissa olosuhteissa.

- Tutkimuksissa on todettu, että esimerkiksi äidin raskausajan stressi muuttaa aivojen välittäjäaineiden toimintaa. Sikiö ikään kuin pyrkii sopeutumaan ulkopuolella vallitseviin oloihin jo etukäteen. Meillä kaikilla on samat geenit, mutta perimä vaikuttaa siihen, mitkä niistä aktivoituvat, sanoo Putkonen.

Mikäli toisellakin vanhemmista on taustallaan väkivaltarikollisuutta ja päihdeongelmia, heidän lapsensa ovat iso riskiryhmä.

Rikoksenuusijoiden lapsista 40 %:lla oli 28-vuotiaana rikosrekisteri, verrokkiryhmällä luku oli 3 %.

Putkonen ehdottaa, että lapsiryhmien väkivalta- ja rikollisuusriskiä voitaisiin määrittää ja ehkäistä varhaisessa vaiheessa. Tutkijan mukaan puuttuminen väkivaltarikoksiin toisi yhteiskunnalle merkittäviä hyötyjä.

Riskiryhmään kuuluville perheille voitaisiin tarjota erikoistuneen hoitajan tukea, esimerkiksi koulutettu perhehoitaja voisi seurata lapsen kehitystä.

---

- Tri Putkonen, on siis niin, että tulevat rikolliset voidaan tunnistaa jo lapsina ja heidät on syytä laittaa erityisseurantaan?

- Kyllä. Pahimmissa tapauksissa rikosgeenit aktivoituvat jo ennen syntymää, tutkimuksessani oli pari tapausta joissa rikollisäidin tullessa synnytykseen havaittiin episiotomian yhteydessä, että synnytyskanava oli omituisesti ahtautunut eikä synnytys käynnistynyt normaalisti. Koska epäiltiin että kyseessä olisi otsatarjonta, perä- tai poikkitila, suoritettiin pikaisesti sektio. Tässä yhteydessä ilmeni, että synnytyskanava oli tupaten täynnä pöytähopeita, arvokoruja, luottokortteja ja autoradioita. Tutkimuksessa selvisi pian myös, että kaikki tämä synnytyskanavaan kuulumaton aines oli raportoitu varastetuksi, osasta oli ilmoiteltu Poliisi-tv:ssäkin. Tämä vauva lähti sitten napanuoran katkaisun jälkeen suoraan tissittömän pöydän ääreen ja sille napsahti parin vuoden kakku. Toisessa tapauksessa rikosperheeseen syntyneen keskosen keskoskaapista löydettiin kätilöiden taukohuoneesta edellispäivänä kähvelletty kahvikassa. Mutta muistaa toki täytyy, että nämä tällaiset kuitenkin ovat poikkeustapauksia.

- Kuinka tämän riskiryhmän tunnistaminen sitten voidaan tehdä, pelkästään vanhempien rikosrekistereitä seuraamallako?

- Ei pelkästään niin, vaikka se tietysti on luotettavin menetelmä. On kokeneita lääkäreitä, perheneuvojia ja muita viranomaisia jotka jo lapsen ulkonäön perusteella osaavat melko tarkasti sanoa, tuleeko se aikuisena saamaan ensimmäiset tuomionsa omaisuus- vai väkivaltarikoksista. Ja jotkut kollegani pystyvät jopa vanhempien osoitteen perusteella tekemään uskomattoman tarkkoja ennusteita; kaupungin vuokrataloissa asuvilla on tutkitusti yhdeksäntoistakertainen todennäköisyys joutua lusimaan kunnon ihmisiin verrattuna.

- Kuinka voisimme sitten auttaa näitä ihmisiä?

- Paras tapa on seurantatoimenpiteiden tehostaminen. Tästä on saatu hyviä tuloksia kansainvälisestikin: kun Josif Stalinin tytär Svetlana Allilujeva 1960-luvulla loikkasi Neuvostoliitosta Yhdysvaltoihin, odotettiin sydän kylmänä josko hänellä vahvana sukurasituksena olevat diktatuuri- ja kansanmurhaamisgeenit aktivoituisivat ja hän alkaisi diktaattoriksi ja kansanmurhaajaksi. Kiitos tarkan seurannan ja lääketieteellis-sosiaalisten interventioiden, hänet kuitenkin on saatu tähän mennessä pysymään kaidalla tiellä. Vaikka Yhdysvalloissa hänen geneettisille taipumuksilleen olisikin monipuolista käyttöä maan kansainvälisiä relaatioita ajatellen, ei Svetlanan rekrytoimisen mukanaan tuomaa riskiä ainakaan vielä ole siellä uskallettu ottaa.

Toinen tapa, jota kotimaassa on menestyksellisesti kokeiltu, on ollut rikollisten ohjaaminen Kansallisen Kokoomuksen jäseniksi. Näin heille on avautunut tilaisuus toteuttaa luontumuksiaan politiikan vaativimmissakin tehtävissä ja oman puolueen luottamustehtävissä. Tulokset ovat rohkaisevia, rikosten uusimisprosentti on Kokoomukseen liittyneiltä selvästi alentunut.

Kolmas interventiivinen toimenpidekokonaisuus koostuisi adoptiopoliittisista toimenpiteistä. Rikollisperheiden lastenhankinta ulkoistettaisiin siten, että näille onnettomille annettaisiin kunnon ihmisten lapsia kasvatettaviksi. Samaan tapaan kuin vapaan kanan munimat munat ovat maukkaampia, myös vapaiden ihmisten munasoluista ja siittiöistä alkunsa saaneet lapset olisivat parempia kuin häkkikanalamaisissa oloissa varttuneiden linnahörhöjen pusaamat tulevat luuserit.

- Tässäpä jo tulikin. Tutkija ja erikoislääkäri Anu Putkonen, kiitokset haastattelusta.

- Kiitos.

Lähettäjä Etappisika URL | Kommentit (2)

Kaikenlaiseen halpa-arvoiseen ja tyylittömään tekotaiteelliseen rihkamaan viittaava kitsch on hankala käsite. Sitä voi käyttää avantgarden vastakohtana, jolloin on snobi (avantgarde tarkoittaa tässä sitä sellaista hyvää ja oikeata taidetta), tai siihen voi ottaa ironisen camp-asenteen, jolloin on snobi.

Jokapäiväisessä elämässä asiasta selviää kylläkin sillä, että osaa generoida muutaman vaadittavan lauseen jotka asiaa sivuavassa diskurssissa kelluvat pinnalla. Ei niitä niin monta ole etteivät muistiin tarttuisi: Taide on perusluonteeltaan jatkuvaa prosessissaoloa. Kitschin syyllistäminen liittyy modernistiseen intentioharhaan. Taideteoksen vastaanottaja on arvottava subjekti. Ja niin edelleen.

Kuvataiteessa kitschin kriteerit täyttyvät Tomás Kulkan (teoksessa Taide ja kitsch ) mukaan silloin, kun kuvauksen kohteena on välittömästi tunnistettava, vahvan tunnelatauksen omaava asia, jonka esitystapa on aikakauden hyväksyttyjen konventioiden mukaista ja jossa vältetään minkäänmoisten uusien assosiaatioiden sotkemista juttuun. Näin siis kaunein värein kuvattu itkevä suurisilmäinen lapsi ja rusettikaulainen kissanpentu ovat kitschin aatelistoa.

Vaikkakin kitsch on keskusteluttanut eniten kuvataidepiirejä, se ilmiönä on tuttu muualtakin. Julkisessa elämässä se ilmenee mm. siten, että kaikki haluavat tulla ihmisinä meitä lähelle; se mikä ennen oli soveliasta vain viihde-elämän edustajille, on nykyisin pakollista ei pelkästään poliitikoille vaan myös taiteen kentän toimijoille. Tässä itsensätykötekemisen työssä (ulkomaaksi: sich verkitschen) eivät kirjailijat suinkaan ole kaikkein huonoimpia - mikä toki on jo aiemmin useaan otteeseen todettu forumilla jos toisella.

Kitsch näkyy tietysti myös kirjailijoiden varsinaisissa tuotoksissa, kirjoissa. Kulka raportoi teoksessaan mm. symposiumista, jossa kirjallisuuskitschiä löytyi Rikoksen ja rangaistuksen henkilöhahmosta Sonjasta (”Sonja edustaa prostituoidun pikkuporvarillista fantasiaa: kristillistettyä visiota sielusta, jonka voi pelastaa ortodoksisin keinoin”) sekä Huckleberry Finnin seikkailujen Nigger Jimistä (”Huck ja Jim istuvat kalliolla ja Jim julistaa humaaniuttaan kertomalla vaimostaan ja lapsistaan”).

Esimerkit lämmittävät kirjallisuudenystävän mieltä - ja helppoa ja mukavaa tietenkin on myös mielessään jatkaa luetteloa. Maailmankirjallisuus tarjoaa omat makupalansa, ja kotimaisen kirjasyksyn voi aina luottaa kantavan malkojansa kekoon.

Mutta mitä... kuulinko oikein? Huusiko joku sieltä takarivistä että ”suurin osa kirjailijoiden pitämistä niin sanotuista kirjallisista blogeista on paljasta roskaa”? Kuka siellä oikein huutelee?!

Mikä röyhkeys!

Lähettäjä Etappisika URL | Kommentit (6)

Kiinalainen Lei Feng syntyi Hunanin maakunnassa vuonna 1940 vaatimattomiin oloihin. Pikkupoikana hän jäi orvoksi - isän surmasivat japanilaiset, äiti teki itsemurhan - ja hänen kasvatuksestaan huolehti siitä eteenpäin Puolue.

Aikuisena Lei Feng liittyi Kansan Vapautusarmeijaan ja kohosi ryhmänjohtajaksi.

Hän menehtyi 22-vuotiaana jäätyään kaatuvan puhelinpylvään alle.

Hän jätti kuitenkin jälkeensä päiväkirjan, jonka ansiosta hänestä tuli - paradoksaalista kyllä, juuri tulollaan olevan Kulttuurivallankumouksen alla - esikuva Kiinan nuorisolle. Päiväkirjasta hahmottuu eteemme kuva puhemies Maon opetuksia sydämessään tutkistelevasta nuorukaisesta, joka uhrasi aikansa ja tarmonsa jäännöksettömästi vallankumouksen hyväksi. ”Palvelkaa kansaa", sanoi jo puhemies Mao.

Lei Fengin elämän suurin toive oli toimia vallankumouksen koneessa ”ruostumattomana ruuvina”, arkipäivän ja pienten tekojen sankarina, joka totteli järkähtämättä Puoluetta, Keskuskomiteaa ja puhemies Maoa.

Lei Fengin päiväkirja julkaistiin, hänen elämästään tehtiin kirjoja ja elokuvia, hänen kuvansa päätyi julisteisiin ja t-paitoihin, hän ilmaantui koulukirjoihin. Hänellä on nykyisin oma museo ja nimikkokaupunki, ja hän on myös vuodesta 2005 lähtien pitänyt omaa blogia.

Aikojen saatossa Lei Feng on joutunut hänkin jossain määrin tarkentamaan sitä minkä sortin sosialismia edustaa, ja hänen ajattelussaan entinen ruuvifilosofia on saanut väistyä mm. yksityisyrittäjyyden ilojen esittelyn tieltä. Virallinen tulkinta (sanomalehti China Daily) on, että Lei Fengin henki ”voi aina saada uusia tulkintoja, aikakauden haasteisiin sopeutuen”.

Voimme siten levollisina ajatella, että milloin ja missä vain maailman valionuorison paras osa kokoontuukin heittämään keihästä, ampumaan savikiekkoa ja harjoittamaan kouluratsastusta, siellä ja silloin aikakauden haasteisiin sopeutunut Lei Fengin henki on heidän keskellään; puhumattakaan tiibetiläisistä ja uiguureista, joiden keskessä henki myös on, väsymättä teroittaen ruuvina olemisen tärkeyttä.

Lähettäjä Etappisika URL | Kommentit (16)

Kevät lähestyy meitä jättiläisloikin.

Keväässä korostuu vuodenajoista parhaiten niille kaikille ominainen tilapäisyys ja ohikiitävyys, sanan ”kevät” tarkoite pitäisi alun perin kuulua ”jotain mitä oli”. Kevät on aina mennyt aikamuoto. Se tulee ja menee nopeasti ja on hännästään niin harsoinen ettei voida puhua kesäkeväästä kuten puhutaan alkupään kevättalvesta.

Olemme kaikki ikuisia viime kevään ylioppilaita, voimme jokainen laittaa ylioppilashatun päähän joka päivä ja todeta peilikuvallemme Täällä Pohjantähden alla-teoksen kirkkoherraa mukaillen ”Monet kauniit toiveet lepäävät tässä hatussa” tai laulaa Sinikka Sokan äänellä ”Minä kaipaan Espalle takaisin, elämän kevääseen”. Toisteiseen viime kevääseen kuuluu hetkellinen kaikkivoipaisuuden tunteen hipaisu, kuin muisto vanhoista hyvistä ajoista varhaislapsuudesta kun maailmassa ei ollut kuin Minä.

Kulttuurisen kevätkataloogin toistuva mallisto koostuu termisen vuodenaikamäärittelyn (vuorokauden keskilämpötila on 0 °C:n ja 10 °C:n välillä) lisäksi tuulesta, sateesta ja eliökunnan toimista plus inhimillisestä angstista; jo eräässä poikakirjaklassikossa sankarin kevättuntemukset kuvaillaan seuraaviksi:

”Oli ääniä, joita hän ei voinut kuulla – sanomia, joita hän ei voinut lukea; kaikki oli pelkkää kielten sekoitusta. Hän vain tunsi palavaa halua lähteä kauas pois. ”Kun minä vain pääsisin pois. Kun – kun – voi hyvä Jumala!” hän änkötti sanattomien tunteitten tuskissa ja saattoi sitten läähättäen paiskautua jollekin pientarelle ja purra oksia, joita sattui olemaan ulottuvissa, sekä väristä ja ihmetellä itseään.”

Elementtien osalta asia on taas niin, että ainoa oikea kevätsade löytyy Akira Kurosawan Ikirun lopusta, ja silloin sataa lunta. Ja täkäli Kurosawa keväisyyttä ajatellen ampuukin kovilla: jos ei tämän elokuvan loppukuvia katsellessa – kuolemansairas virkamies istuu yksin keinussa hyräilemässä (laulua ”Elämä on lyhyt”) ja päälle leijuu kevätlunta – katsojan silmäkulma kostu niin sitten ei missään.

Mutta ei auta meitä näillä maapallon akselikallistumilla oleskelevia lopultakaan Stravinski eikä Santana. Kaikesta sulkasatoisesta nykyoirooppalaisuudestamme huolimatta valaa tiukan paikan tullen vanhempikantainen ja turvallisempi itsemäärittely mieliimme lohtua:

Oon verso hyisen hallan Pohjantähti seuranain
Kunnes kerran kuihtuu ruusu rinnassain

Lähettäjä Etappisika URL | Kommentit (6)