Seuratkaa toveri Lei Fengiä
Kiinalainen Lei Feng syntyi Hunanin maakunnassa vuonna 1940 vaatimattomiin oloihin. Pikkupoikana hän jäi orvoksi - isän surmasivat japanilaiset, äiti teki itsemurhan - ja hänen kasvatuksestaan huolehti siitä eteenpäin Puolue.
Aikuisena Lei Feng liittyi Kansan Vapautusarmeijaan ja kohosi ryhmänjohtajaksi.
Hän menehtyi 22-vuotiaana jäätyään kaatuvan puhelinpylvään alle.
Hän jätti kuitenkin jälkeensä päiväkirjan, jonka ansiosta hänestä tuli - paradoksaalista kyllä, juuri tulollaan olevan Kulttuurivallankumouksen alla - esikuva Kiinan nuorisolle. Päiväkirjasta hahmottuu eteemme kuva puhemies Maon opetuksia sydämessään tutkistelevasta nuorukaisesta, joka uhrasi aikansa ja tarmonsa jäännöksettömästi vallankumouksen hyväksi. ”Palvelkaa kansaa", sanoi jo puhemies Mao.
Lei Fengin elämän suurin toive oli toimia vallankumouksen koneessa ”ruostumattomana ruuvina”, arkipäivän ja pienten tekojen sankarina, joka totteli järkähtämättä Puoluetta, Keskuskomiteaa ja puhemies Maoa.
Lei Fengin päiväkirja julkaistiin, hänen elämästään tehtiin kirjoja ja elokuvia, hänen kuvansa päätyi julisteisiin ja t-paitoihin, hän ilmaantui koulukirjoihin. Hänellä on nykyisin oma museo ja nimikkokaupunki, ja hän on myös vuodesta 2005 lähtien pitänyt omaa blogia.
Aikojen saatossa Lei Feng on joutunut hänkin jossain määrin tarkentamaan sitä minkä sortin sosialismia edustaa, ja hänen ajattelussaan entinen ruuvifilosofia on saanut väistyä mm. yksityisyrittäjyyden ilojen esittelyn tieltä. Virallinen tulkinta (sanomalehti China Daily) on, että Lei Fengin henki ”voi aina saada uusia tulkintoja, aikakauden haasteisiin sopeutuen”.
Voimme siten levollisina ajatella, että milloin ja missä vain maailman valionuorison paras osa kokoontuukin heittämään keihästä, ampumaan savikiekkoa ja harjoittamaan kouluratsastusta, siellä ja silloin aikakauden haasteisiin sopeutunut Lei Fengin henki on heidän keskellään; puhumattakaan tiibetiläisistä ja uiguureista, joiden keskessä henki myös on, väsymättä teroittaen ruuvina olemisen tärkeyttä.
Kommentit
Suomessahan on esiintynyt ainakin vielä vähän aikaa sitten toisenlaista sankaruutta kuin tämä Lei Fengin muiston edustama ubikviitti ja puhdas sankaruus. Eikös ainakin Seppo Rädyn tokaisu "Saksa on paska maa" ilmennä vähän toisenlaista sankaruutta, vai ilmentääkö se sankaruutta laisinkaan, enää. Kiinahan luultavasti ei ole paska maa. Sen takaa olympialaisten henki tai Lei Fengin henki. Sen saattaa taata myös kisojen hulppeat avajaiset. Seurataan Fengia, seurataan.
Lähettäjä: Lokari | 08.08.08 20:25
Keskuudessamme liikkuu Lei Fengejä. Itku kurkussa puoluetta kaikesta hyvästä kiittäviä mooseksia, silmä kosteana kaukaisessa kisakatsomossa käsiään taputtavia valtion talousneuvoston pääsihteerin oloisia ns. valtiomiehiä ym.
Lähettäjä: Camunen | 09.08.08 18:24
Lokari
Seppo Räty todella edusti/-aa suomalaista vanhan koulukunnan urheiluleifengismiä: jokaisen lausunnon tuli palvella kansaa, mielellään myös mediaa. Räty halusi selvästi olla ruuvi suomalaisen keihäänheittokoneen kaasuttimessa.
Nykyisin myös täällä on enemmälti aikakauden haasteisiin vastaaminen adekvaattia, miltei ubikviittia; sponsori se on semmoinen puhelinpylväs että varoa täytyy.
Camunen
Suomessa ollaan jälkijunassa siinä mielessä, että puolueilla ei ole vielä muodollista adoptio-oikeutta; tämä kyllä ratkaisisi sen ongelman, että mikä siinä nyt on kun ei politiikka kiinnosta nuoria. Isä/Äiti Puolue voisi isä-/äidillisesti näyttää adoptiolapselleen vaaliavustustiliotteet ja sanoa:
- Poikani, jonakin päivänä tämä kaikki on sinun.
Lähettäjä: Etappisika | 10.08.08 19:59
Meillähän valtuutus annetaan vielä ylempää: valtakunnan lehti totesi Jääteenmäen jälkeen puolueen johto-ongelman tultua ratkaistuksi seuraavaksi 30 vuodeks.
Ellei sitten Lehtomäki päätä haastaa johtajaa, mutta ei kai sentään ihan ns. ominpäin?
Lähettäjä: Camunen | 11.08.08 11:19
Aivan, ja eli mutta, kansaa kai tuoreempikin urheiluleifengismin muoto pyrkii palvelemaan. Maon teokset saattavat hyvinkin olla suosittua pukuhuonelukemistoa, vieläkin. Rätyä tuoreemmat selitykset usein kertovat, että sankaruus on joka tapauksessa lähellä, tai oli. Vaikkapa Tommi Evilän kohdalla ei voi muuta odottaakaan.
Lähettäjä: Lokari | 11.08.08 12:52
Camunen
Kyllä, Jäätteenmäen jälkeen (Jäätteenmäen valinnan jälkeen?) piti ehkä näin olla, mutta faksin alle voi jäädä kuten puhelinpylväänkin, tämän oppi Jäättenmäki. Kepu sen jälkeen kylläkin tapauksesta viisastuneena sai olomuodoltaan, eloisuudeltaan ja ulosanniltaan puhelinpylvästä hätkähdyttävän paljon muistuttavan puheenjohtajan. Sellaisen joka ei voi kaatua kuin itsensä päälle.
Lokari
Kyllä nykyjänsä urheilijan vain pitää "katsoa mihin se riittää", se on enemmän lajiliitto- ja sponsoripuhetta. Eikä epäonnistumisen syitä voi ulkoistaa kuten Räty (ja ehkä Mannerheimkin mielessään v. 1944) teki: Saksahan se, saatana. Evilä rehtinä mansenmiehenä kehittää toivottavasti jonkin uuden selityksen ("painovoima Kiinassa on erilainen, en ehtinyt tottua"?)
Lähettäjä: Etappisika | 11.08.08 16:43
Tommin selitykset ovat varmasti erilasia, mutta ennakoitavia: "Outo alusta, ei sopinu suomipojan askel millään lankulle." Turha siinä on sitte bubien ja muitten vinkua, että askel on saatana askel joka alustalla, ja sen pituuden päättää kai hyppääjä ite eikä se alusta.
Lähettäjä: Ernesto Kivari | 11.08.08 17:51
Ernesto Kivari
Tämä kysymys askeleesta on varsin monitahoinen sekin: "askeleessa" kyse ei ole Evilän alaraajan ominaisuudesta sinänsä, vaan kysymys on relaatiosta, suhteesta känsäisenjäntevän suomalaisjalan ja tiesmiten veistetyn ja tiesmihin asetetun kiinalaislankun välillä. Tämä juuri tekee mansenmiehen ilmalennon pituudesta (ja lennon lähtöpisteestä lankulla) niin arvaamattoman ja vaikeasti ennustettavan asian. Mutta eiköhän Evilä sitten kerro mistä kiikasti.
Se oli siinä ja siinä, miten suomalainen ilmapistoolikin toimi kiinalaisella ilmalla; maltilla tuli sentään pronssi. Jos olisi ollut käytössä omat ilmat, mitalin väri olisi ollut kirkkain mahdollinen.
Lähettäjä: Etappisika | 11.08.08 18:20
Kyllähän Evilä aina tarjoilee sanallista ja jalallistakin antia niin että riittää. Itse en vinkuisi rehdille mansenmiehelle, joka aikoo hypätä lankulta kuin aamusumuun.
Lähettäjä: Lokari | 11.08.08 22:36
Lokari
Kyä näio. Nykyiset säännöt kieltävät omien ponnistuslankkujen käyttämisen, mutta jahka saadaan läpi tätä koskeva uudistus niin suomipoika ponnahtelee kuin heinäsirkka, arvokisamitaleita kahmien. Salaisena aseena suomalaisilla on se julkisuudelta piilossa kehitelty piikkarissa kiinni oleva kevyt ja lyhyt ponnistuslauta, joka sitten ponnistuksen yhteydessä irtoaa kuin kantoraketti ja jää maahan, urheilijan sinkoutuessa kauas, kauas pois. Tämä tekniikka tosin vaatii uudentyyppisen vauhdinottotavan kehittämisen, siis siinä vaiheessa kun lauta on vielä ponnistusjalan piikkarissa kiinni. Mutta kun se osataan niin maailma saa olla ällillään. Ja kelpaa Evilän taas. Ja Mansen.
Lähettäjä: Etappisika | 11.08.08 23:05
Uudentyyppiseksi vauhdinottotavaksi on kaavailtu sellaista, että kontataan lankulle ja noustaan kyykkyyn. Tämän jälkeen nykäistään narusta, joka laukaisee ponnistuslaudan lukituksen. Lontoo 2012, vapise.
Lähettäjä: Lokari | 11.08.08 23:35
Lokari
Alkuosa tuosta menee jo kohtuullisen hyvin, kyykkyynnousussa on sitten kyllä vielä hiomista. Mutta Lontooseen mennessä kyllä tähän kohtaan tullaan leireillä erityisesti panostamaan. Joten olisin varovaisen optimistinen.
Lähettäjä: Etappisika | 11.08.08 23:56
En katsonut edes avajaisia.
Mutta tänään olin uimassa ja uimahallin kahvilassa oli telkkari auki. Tuttu kuvataiteilija istui siinä jonkun tosivanhan miehen kanssa.
Telkkarista tuli painia, katsoin sitä ja karjaisin: Nurmon Jymy, ja epäilemättä puolet seurakuntaa oli Vaasan ruotsinkielisiä, joten ne olivat niin kuin eivät olisikaan.
Vanha ukko säikähti niin että lähti pois kokonaan mutta kuvataiteilija rupesi nauramaan. Samoin palveluhenkilöstö.
Olen tottakai surullinen siitä että Nurmon Jymystä ei ole aikoihin tullut olympialaisiin painijaa, toisin oli silloin kun puolet Nurmosta oli vielä sukua ja kaikki pienestä pitäen molskilla.
No, ne kyllä näyttivät olevan kiinalaisia painijoita.
Lähettäjä: ripsa | 12.08.08 14:43
Ripsa
Helsinkiläinen tutkiva journalismi on raportoinut Beijingistä seuraavaa:
"Kiinalainen painonnostaja Long Qingquan on keihäslegenda Seppo Rädyn ilmetty kaksoisolento.
Long on kuin nuori iloinen Seppo Räty mustassa peruukissa."
Jos paikalla (Beijingissä molskin reunalla, ei Vaasassa uimahallissa) olisi nurmoolaasia, niin eiköhän sieltä kiinalaisten joukosta heillekin joku tutunnäköinen naama näkyisi... (sivumennen: kuulemma vietnamilaiset ovat Aasian pohjalaisia, huumorintajuttomia ja suuttuvat helposti - näin olen kuullut että heistä ajatellaan ainakin Kiinassa missä on etnistä porukkaa monenlaista)
Marko Yli-Hannuksela kai on tämänhetkinen alan suurmies Suomessa, mutta on Ilmajoelta eikä Nurmosta (ja lopettiko nyt sekin painimisen).
Ja neuvoisin että jätä se huutelu vähemmälle, voit saada porttikiellon vaikka, ja merivesi on jo kylmää.
Lähettäjä: Etappisika | 12.08.08 15:34
Kaikkeen sitä miekanheiluttelua Kiinassa sotketaan:
Yksi netti verkosto kertoo, että Italia on voittanut kultaa pääluokan "Aitajuoksu" alaluokassa "Kalpamiekkailu"
mutta onpahan se ampumahiihtokin melko erikoinen laji.
Lähettäjä: Camunen | 12.08.08 19:38
Camunen
Kyllä tässä on takana kiinalainen ekonominen ajattelu: kun yhdistetään miekkailu ja aitajuoksu niin saadaan suoraan osallistujia myös piakkoin järjestettäviin paraolumppialaisiin (ne jotka hyppää huonosti silloin kun säilä sivaltaa). Ja rullatuoliteollisuus saa lisätilauksia siinä samalla.
Lähettäjä: Etappisika | 12.08.08 20:00