Pappi toi mieleeni Bergmannin "Talven valoa", missä pappi painiskelee Jumalan hiljaisuuden kanssa. Kärsivätköhän ateistit koskaan siitä että usko meinaa vallata mielen, vaikka kuinka pinnistelee?

Apostoli Jumppanen
Voi hyvin ajatella että tällaista sattuu, ja varmaan se ottaa silloin mieheen lujasti. Jostain syystä pari Unamunon maanmiestä tulee nyt mieleen, Salvador Dalí tuumasi vanhana miehenä haastattelussa jotenkin niin että on kauheaa kun kuolema lähestyy eikä hänellä ole uskoa, hän tietää vuorenvarmasti "matemaattisen todistuksen" kautta että Jumala on olemassa, mutta hän ei silti usko Häneen. Ja Dalin (entinen) kaveri Luis Buñuel totesi tunnetusti olevansa "ateisti Jumalan armosta".

Minulle on jäänyt vähän epäselväksi, mitä ihmettä se usko oikein on. Siis että onko se ihan on/off-tapaus vai pikemmin semmoinen viivoittimella mitattava, että voi olla uskoa 25 cm ja 33 cm on raja? Ja mistä niitä viivoittimia saa, Daliltako? Vai muiltakin? Ehkä Dali oli todentanut mittauksellaan, että Jumala on, mutta havaitsi Hänet vähän tyhmäksi ja rumaksi ja muotoili, jotta kuulostaisi arvoitukselliselta ja pelastaisi muut totuudelta: "En usko." Eikö se jo täyttäisi marttyyriuden kriteerit?

Beibi
Nii-in... voi se olla että sitä sielu on joko läpikotaisin veriruskea synneistä tai aivan valovalkoiseksi pesty, tai sitten se on kuin virvelikalastajan puuhaa se viimeinen tuomio, mittalaitteilla hoidettavissa, standardia vastaamattomat alamittaiset liian syntiset kalat heitetään takaisin tuliseen järveen, vähäsyntiset täysimittaiset nostetaan veneen pohjalle iloon.

Itse olen tulkinnut että "olla uskossa" on sellainen kielellinen operaatio, puheakti, sama kun poliitikko sanoo "otan tästä täyden poliittisen vastuun", se on sillä sanottu ja tehty. Mitä siihen enää muuta.

Kaivoin oikein esiin tuon mitä Dalí sanoi, ja se menee jotakuinkin että "Uskon Jumalaan mutta minulla ei ole uskoa [en ole uskossa].(Vaikka) matematiikan ja sovellettujen tieteiden pohjalta tiedän että Jumalan on vastaansanomattomasti oltava olemassa, en sitä usko."

Kyllä tämä minusta unamunolaisen (ja saman tien dostojevskiläisen ja mitä näitä hienoja kaikkia on joilla on samantapaisia tulkintoja) marttyyriuden tunnusmerkit täyttää. Tulee muuten mieleen että tämä kaikkihan on kopsattu Groucho Marxilta, se kuuluisa "En koskaan voisi liittyä seuraan joka..."

Siellä yhä Jumala määrää naista ja nainen miestä

näin muistelen de Unamunon kirjoittaneen em. kirjassaan Espanjan 30-luvun maaseudun poikamiesongelmasta.

Pätee yhä meillä.

Eikös muuten meidän uskomme ole tiivistetty uskontunnustuksessa: Uskon isään, poikaan ja pyhään henkeen.

Usko on ymmärtääkseni vähän kuin ruotsinkieli, poika suomenkieli ja pyhä henki asenne joka kabineteissa varmistaa että ennekuin mitään epäselvyyttä ehtii sattuakaan, isän edut turvataan.

Camunen
Tuo sitaatti saattaa hyvinkin olla kirjasta. Ja onhan kirjassa kertojana naisihminen, ja itse katoliseen kirkkoon viitataan luonnehdinnalla Pyhä Äiti jne. Ja taitaapa pyhän pappismiehen äitikin siellä vilahtaa.

Jos tämä on sitä katolista mammanpoikakulttuuria, josta Suomessa espanjalaista versiota paljon tunnetumpia ovat läheisen Saapasmaan pizzaa ja muuta pehmeää vauvanruokaa syövät mafiosot, joille oma äiti ja äitiys kuitenkin ovat pyhiä vaikka muuten kynttä kylmenee kuin Savolaisten laulussa?

Lisäys: No niin, tarkistus tuotti tulosta: Ameriikasta tullut Lázaro sanoo kuin sanookin kirjassa näin:

" Täällä tohvelisankarien Espanjassa [...] papit määräilevät naisia ja naiset miehiä... ja entä sitten maaseutu, tämä feodaalinen maaseutu!"

Onpa sinulla Camunen hyvä muisti.

Niin ja mitä ruotsinkieleen tulee, luulen että tuohon maailmanaikaan Espanjan siinä osassa johon Unamunon kirjan tapahtumat sijoittuvat (León) ei ruotsia juuri kuullut, jos ei suomeakaan.

Hyi, Camunen, miten rumasti sinä puhut Pyhästä Hengestä! Ei Hän mikään asenne ole vaan pieni pala Jumalaa, kolmannes ainakin. Sinun pitää, Camunen, joskus mennä tuonne Saalemiin katsomaan, kuinka PH laskeutuu ihmisiin. Ei siinä silloin paljon näitä kotimaisia kieliä kuulla. Enkeläänet siellä raikaavat.

Kyllä minä tiedän. Minulla on yksi sukulainen siellä töissä.

Muuten olen sitä mieltä, että kaikki urheilukuolemat ovat itsemurhia. Vai ehkä päinvastoin: itsemurhat pieniä jääkiekkotapaturmia? Silläkin alalla tuttavat ovat koettaneet menestyä. Piiritasolle asti pääsivät.

Eksynyt nuorukainen
Pyhän Hengen toimenkuva on mahdollisimman hämärä. Onko se joku Jumalan itselleen luoma juttukaveri, juoksupoika ja käsinukke? Se on melkein aina kuvattu linnuksi (kyyhky) joka laskeutuu ylhäältä alas. Sen läsnäolo tietää aina jotain dramaattista.

Ja koska suoraa yhteyttä Jumalaan ei voi olla (tabu) niin PH on sitten tämmöinen kaksoisolento (kuten Teräsmiehellä oli luolassaan kaksoisolentoja Lex Luthorin hämäämiseksi) jonka kanssa voi olla tekemisissä ja voi sanoa että oli Jumalaan yhteydessä ja että ei kuitenkaan ollut - syödään kakku ja säästetään. Eli PH itse asiassa olisikin distanssinpidon väline - ja se taas tarkoittaisi että että Jumala on imagostaan, esiintymisestään ja ulkonäöstään (joskus itse pukeutuu pensaaksi jolla ääni) kovin pikkutarkka.

En ole Saalemissa koskaan käynyt katsomassa kuinka se henki menee sinne. Pitäisi varmaan mennä, ei ainoastaan Camusen.

Onhan urheilu suosittu ja sosiaalisesti hyväksytty versio itsetuhokäyttäytymisestä. Ajan mittaan saadaan varmaan siihen liittyviä tautiluokituksia, samaan tapaan kun eri lajien "haittavaikutuksia" pyritään yhä tarkemmin eliminoimaan, vaarallisuusasteiden mukaan base jumpingista bridgeen.

Kiinnostavia kysymyksiä, joita muistan eksyksissäni suurkaupungissa tietämättömänä maalaispoikana mietiskelleeni mm. Hakaniemessä Saalem-salin tai jonkin vastaavan kulmilla.

Kävelin kuitenkin ohi.
Sittemmin tieto ei olekaan lisännyt tuskaa vaan päinvastoin.

Sitten kyllä jonotan minäkin salille jos sen Pörssi ja Saalem jakavat yhdessä toistansa käsi kädessä tukien. Sen suuntainen hanke oli vireillä, silloin kun kapitalismi oli hauskimmillaan, joskus 89-90 luvuilla Pörssin suunnitellessa uuden "kansanpörssitalon" rakentamista Hakaniemeen.

Camunen
Tässä nyt laskeutui osallesi kyyhkysen muodossa ilmeisesti jo toinen (?) pullollinen keskiolutta, kun vetäisit tähän blogiin kahdennentuhannennensadannen kommentin.

Se on talletettu muistiin Isoon Kirjaan. Ajan tullen niität, minkä täällä nyt taas kylvit.

Antaa tulla vaan, kyllä minä kestän kuin mies vaikka tulis sitä uutta 6%:n Karhua, korpikuusen kyyneltä vai mitä ne nyt mainostaa.

Taitaa tuolla pilven reunalla sittenkin joku hymyssä suin ohjata kommentointiani, ei tällaista palkintosumaa muuten ymmärrä. Meinaakohan tehdä riippuvaiseksi?

Camunen
Jotkut saattaisivat tulkita tämän selväksi merkiksi: mene Saalemiin.