« Sana viikonvaihteeksi | Etusivu | Tiedote »

Ruumis I

Kuluttaja on myös tuottaja. Eräs nykyisin keskeinen tuotannon ja kulutuksen kohtaamispiste on ihmisruumis; sen muokkaus, huolto ja näytteillepano on suurta paneutumista, aikaa, vaivaa, työtä ja investointeja vaativa määrätietoisten toimien kokonaisuus.

Ihmisruumis on tavaraestetiikan kannalta kiitollinen tuotannollinen suure mm. sen vuoksi, että se on tuote, joka samanaikaisesti toimii myös omana käyttöarvolupauksenaan, siis mainoksenaan.

Kaiken ruumiiseen kohdistuvan muokkaustyön perimmäinen arvo ja päämäärä voidaan määritellä terveyden ja luonnonmukaisuuden vaikutelman tuottamiseksi. On helppo luetella attribuutteja, joita yhdistämme ajatukseen "terveestä" ja "luonnollisesta" ruumiista; vaistomaisesti tiedämme myös,että tällainen ulkoilmaelämässä ruskettunut sileäihoinen, kiinteälihaksinen ja hohtavahiuksinen ruumis liikkuu sulavasti ja sen eloisista kasvoista paistavien valkoisten hampaiden lomitse kuuluu iloinen ja tarttuva nauru. Fyysiseen terveyteen ja luonnollisuuteen kuuluu arkiajattelussa automaattisesti myös psyykkinen terveys, esim. vakavasta depressiosta kärsivää mutta fyysisesti huippukunnossa olevaa (esim.huippu-urheilija voisi olla tällainen) ei lehtijutuissa tai yleisessä puheenparessa kuvattane "olemukseltaan terveeksi ja luonnolliseksi mutta hyvin masentuneeksi".

Eräs "terveyteen" ja "luonnonmukaisuuteen" liittyvä ajattelu- ja olemistapa on nudismi tai naturismi, ts. vaatteitta oleminen. Alastomuuden terveysdiskurssiin kuuluvia synonyymejä ovat ilma- ja aurinkokylvyt. Nudismi eroaa naturismista siten, että ensinmainittu tarkoittaa Wikipedian tietojen mukaan "alastomuuden harrastamista, eli tapaa olla alasti ilman muuta syytä kuin alasti olemisen ja alastomuudesta nauttimisen vuoksi", jälkimmäinen taas "sosiaalista ja järjestäytynyttä alastomuutta edustavaa harrastusta tai elämäntapaa, jonka harjoittajaa kutsutaan naturistiksi. Tämä naturismin harrastus sisältää luonnollisuutta, luonnonläheisyyttä ja luonnolliseksi koettua alastomuutta".

Määrittelyt herättävät luonnollisesti monenlaisia kysymyksiä. Naturismin tapauksessa ainakin on hienoinen ideologinen vivahde "luonnollisuuden ja luonnonläheisyyden" kautta. Kaikki muukin ruumiillisuuteen liittyvä luonnollisuus voisi tämän ajattelun mukaan olla hyväksyttävää, toivottavaakin. Tuleepa mieleen nyt vaikkapa suolistokaasuihin liittyvä problematiikka: on tilanteita joissa sosiaaliset säännöt ja tinkimätön luonnollisuus ovat keskenään jyrkästi ristiriidassa.

Ja jos vaatteiden lisäksi ryhdytään poisoppimaan muutakin kulttuurin mukanaan tuomaa, epäluonnollista, on jollain tavoin perusteltava se mihin raja tällöin vedetään - täyskybänaturistin pitäisi määritelmän mukaan olla mahdollisimman lähellä ei-sivilisoitunutta ruumista, ts. viettiyllykkeidensä varassa tilanteisiin reagoiva vapaa alaston toimija.

Voiko olla nudistista tai naturistista erikoistumista, samoin kun ihmiset harrastavat eri urheilulajeja jotka kehittävät eri lihasryhmiä? Päänaturistit, jotka eivät milloinkaan pidä hattua; jalkapohjanaturistit sukka- ja kenkäkieltoineen; tai genitaalinaturistit, joiden mielestä sukupuolielinten on aina ja kaikkialla ilmakylvettävä jne.? (Näihin liittyvät luonnollisesti raatelevat ja veriset oppiriidat eri koulukuntien välillä).

Jos naturismi on pohjimmiltaan ideologinen konstruktio, voidaanko ajatella että joku on kaappinaturisti tai piilonudisti, pukeutuneena toisten pukeutuneiden keskellä, mutta sisimmässään alastomuuden jyrkkä kannattaja?

Kommentit

Minä taas epäilen että minkäänlaatuinen nakuilu ei hirveästi tule tänne saunojen maahan.

Kaikkihan tietävät miltä alastomat ihmiset näyttävät. Perheet käyvät yhdessä saunassa. Ja jos taas pitäisi olla ulkona jatkuvasti alasti, niin tulisi taatusti kylmä, ellei sitten evoluutio rupeaisi kasvattamaan paksua nahkaa ja rasvakerrosta suojaksi, mutta ei se ehdi.

Seksi ja erotiikka taas on muuten kulttuurisidonnainen juttu ja liittyy jyrkästi esim. uskontoihin.

Merkillisin naturistien alaryhmä ovat ne, jotka vaatteiden lisäksi tahtovat poistaa karvansakin. Näiden smooth-tyyppien ideologiaa en väitä tajuavani. Siis että jos alastomuuden tarkoitus on "luonnollisuus", niin piruako ne niitä karvojaan ajavat? Eikö edes luonto riitä? Vai eivätkö karvaiset eläimet olekaan luontoa? Tulee mieleen, että kyseessä on lähinnä uskonnollinen projekti: ollaan tässä nyt paljaat ja puhtaat Jumalan silmien alla kuin munkin pää.

Yrjönkadun uimahallissa (se, jossa alastonuidaan) kävin kerran vuosia sitten. En tuntenut huikaisevaa riemua, että tässä minä nyt täydessä luonnontilassa, vailla roolia ja persoonaa polskutan kaltaisteni kanssa. Ihan tuntui samalta kuin uikkarit päälläkin.

No niin, genitaalinaturismiin se Jänö-Jussin mäenlasku tietenkin päätyi, jos mulla oisi housut vaan… Kyllä se kilkkien heiluttelu on parempi jättää kesään, varsinkin jos flunssa vielä vaivaa. Jotta tällainen käytännönläheinen kanta tähänkin aatteeseen.

Näin talven keskellä on mieltä lämmittävää lukea Huovista. Novellista "Nudistit retkellä" on jäänyt mieleen kohta jossa kissanpentu syöksyy navetan kivijalan kolosta "antaen pari salamannopeaa, kissamaista käpäläniskua nudistin testikkeleihin".

Kommentoi

(Ellet ole aiemmin kommentoinut täällä, kommenttisi saattaa näkyä sivustolla vasta kun se on hyväksytty julkaistavaksi. Kiitos kärsivällisyydestäsi. )