Eilen nuorisojoukkio pyrki Munkkiniemen lukioon Helsingissä rautakangen kanssa järjestystä pitämään, toisena päivänä tapeltiin Vantaalla koulun ruokalassa kalapuikoista, edellisenä päivänä kymmenvuotiaat tuikkasivat koulun lattian tuleen Nurmijärvellä, toissa viikolla kaksi 11-vuotiasta tyttöä viskasivat ilotulitusraketin lehtipönttöön Tuusulassa sytyttäen viereisen koulun tuleen.

Näin siinä kävi kun päästettiin uudeksi opetusministeriksi nuori nainen ilman yo-tutkintoa.

Kannattaisin kirkon puoleen kääntymistä. Tulisi mukaan katolinen pappi tai pari, mikä jottei paavikin, tai Camunen, jos muilta tuohuiltaan joutaisi. Kertoisivat ruokalan pojille, että nyt on syyllistytty kuolemansynteihin 5, 6 ja 7 eikä taivaaseen ole asiaa, jos katumatta kuolee. Kyllä siinä kalat jakautuisivat tasaisesti ja nopeasti.

Camunen
Semmoista se on aina näitten naisministerien kanssa tietysti. Vaikka ei siinä paljon yksi ministeri silloin paina kun toisen tasavallan viimeiset saumat ratkeilevat.

Eksynyt nuorukainen
"Katolinen pappi tai pari, mikä jottei paavikin, tai Camunen" - tässä on jo kasassa sellainen porukka että kun se kuoluruokailuun ilmestyy niin Oliver Twist on kuppeineen hiljaa kuin hiiri ja Hietanen kärsii krapulaansa vaik pual vuat ilman yhtään kalapuikkoa.

Kun etsiskelin kai Hyttistä kerran tunturissa, nousi myrsky Saivaaran ylle, lumet vyöryivät ja kuului kumea ääni pilvistä:
-sinä siellä, sinua tarvitaan asioita hoitamaan.

Lipponen juoksi ylös rinnettä ja sai päältä transatlanttisen yhteistyön sekä Itämeren kaasuputken.

Minulle jäi globaali ilmastonmuutos ja näköjään kalapuikot.

Mutta saanpa kerrankin olla kiinni puikoissa.

Camunen
Niin tämä Lipponen, se on se puuttuva konsultoiva lenkki timoshenkolaisen päälakikarvapyörylän ja putinilaisen etupälven välillä, ja puuttuu edelleen kuin kaasu putkesta. Lipponen puikkoihin niin kaasua pihisee putken täydeltä ja eurooppalaiset kotiliedet lämpiävät taas, nyt ja tulevaisuudessa.

Ei Camunen sinun osasi ole yhtään vähemmän tärkeä tässä kuviossa, samassa MTK:n rehevöittämässä Itämeressä ne polskivat niin tulevat kalapuikot kuin Lipposen konsultoimat putketkin.

No onhan se nyt poliisiasia, kun kerrankin kouluruoka jollekin maittaa.

Saara
Varansa siinä syömisessä on pidettävä, vaikka virkavalloin. Edellinen kalapuikkoja ahminut poika sai niin paljon dioksiinien kaltaisia organoklooriyhdisteitä massuunsa että alkoi hohtaa pimeässä ja on nyt pestattuna Bogskäriin majakaksi (pojan sijainti on 59°30'10" N 20°21'10" E). Majakan vanhemmat haastoivat kunnanhallituksen ja koulutoimenjohtajan oikeuteen koska kunta kieltäytyy maksamasta pojan päivittäisiä helikopterikyytejä työpaikalle ja vanhempien on maksettava ne omasta pussista. Prosessi on yhä kesken eikä kunnanjohtaja halua kommentoida asiaa.

"Hänen kahtiajakoisuutensa metafora on majakan valon sykli, merellä liikkuvia ohjaavien valonvälkähdysten ja pimeyden välinen vuorottelu, johon sisältyy sekä oman kulttuurin tuttuus että tuntemattomuus."

Kyllä minä ymmärrän kunnanjohtajaa, ettei tuollaisia tahdo kommentoida. Ja ajatteliko se uusi poikakaan, että kulttuurin tuttuudesta ja tuntemattomuudesta niissä kalapuikoissa on kyse. Olisivat kutsuneet paikalle kirjallisuudentutkijan kertomaan tästä.

Beibi
Tuo kaunis Turgenev-sitaatti varmaan kiteyttää tilanteesta olennaisen.

Jos juttu menee hoviin, kuten todennäköisesti menee (ja siitäkin eteenpän, koska halutaan ennakkotapaus), kunta aikoo kutsua kirjallisuudentutkijoita todistajiksi ja koulun keittäjän luonnetodistajaksi. Koulun keittiöön onkin jo pestattu yliopistotasoinen kirjallisuudentutkija (fil.lis., väit.).

Mutta pääasia toisaalta on että maamme satamiin suuntaavat kauppalaivat arvokkaine lasteineen välttävät myrskyiset karikot seuraamalla majakannokassa alustallaan pyörivää ja valonsäteitään pimeään yöhön suoltavaa loistavaa poikaa.

Barack Obamassa syntyi ihmisoikeustaistelija koulun ruokajonossa silloin kun hän kuuluisaan kysymykseensä "where is the beef" sai vastauksen ettei se kuulu mustille.

Matti Vanhanen tyytyi koulun ruokalassa aina kahteen kalapuikkoon, Sauli Niinistö luki aina ensin paperista montako palaa hänelle kuului, Jyrki Katainen kysyi aamulla äidiltä, Jutta Urpilainen katsoi aina mallia edellä jonossa olevista.

Mitä minä olen opettajia kohdannut, antavat he yleensä kuvan asiallisesta kasvattajasta ja ymmärtävästä ihmisestä, mutta silloin tällöin tulee vastaan sääntöihin vetoavia v-mäisiä hivuttajia, jotka pyrkivät siirtämään ahdistustaan sopivan pärstän omistavaan raasuun. Jollei tämä neljän kalapuikon lapsi vielä ollut yhteiskunnan vihollinen, niin nyt on. Tuollaista tarinan vyöryttämistähän käytetään paljon elokuvissa tai ainakin amerikkalaisissa b-luokan tv-elokuvissa.

Tuo Beibin lainaus muuten liittyy varmaan enemmmän Woolfin kuin Turgenjevin majakkaan (lähde Google), vai liittyykö tähän jokin minulle aukeamaton gägi?